BLOGI



Olen seuraillut näitä ruokakeskusteluja jo jonkin aikaa ja pakko sanoa omakin mielipiteeni aiheeseen liittyen. Korostan, että tämä on minun oma mielipiteeni.

Asia herättää nimittäin aivan varmasti monenlaisia ajatuksia.

Minua on alkanut ärsyttää kahtiajakaminen lihansyöjien ja kasvissyöjien välillä.

Syyllistetään ja asiasta on tehty isompi kuin olisi edes tarpeen.

Ruualla syyllistäminen ei johda yhtään mihinkään.

Miksi pitäisi valita vain "toinen tie"?

Miksi ei voisi olla harmoniaa molempien välillä?

Media myllyttää joka tuutista sitä miten epäekologista on syödä lihaa. Kasvisten syöminen on vain ja ainoastaan oikotie onneen vai onko? Loppujen lopuksi totuus voi olla aivan jotain muuta.

Kun asioita aletaan tutkimaan tuleekin esiin sellaisia asioita, joita ei ole otettu huomioon.


Ihmisten ajatuksia osataan värittää aika tehokkaasti.

Miksi ajamme kotimaisen maatalouden ahtaalle ja tilaamme tuotteita jostakin ulkomailta?

Onko se sitten kovin ekologista?

Suomalaisilla on toki vielä paljon opettelua ruokailujen suhteen ja se miten osataan koostaa ateriat oikein. Pitäisi päästä ennakkoluuloista ja olisi opeteltava uusia tapoja pikku hiljaa.

Itse olen todella skeptinen median suhteen ja sen miten sillä muokataan meidän ajatusmaailmaamme. Tuodaan esille vain tiettyjä asioita, mutta jätetään kuitenkin osa pimentoon.

Asioilla on aina kaksi tai useampikin puoli.





Itse olen sekasyöjä. Syön vaihtelevasti lihavalmisteita ja erilaisia vaihtoehtoja. Possua ehkä vähiten, mutta en kieltäydy siitäkään kokonaan. Possu ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini.

Eräs poikkeus on villisian liha, joka on muuten todella hyvää ja aivan toisenlaista kuin normaali possun liha. Eräältä tilalta ostamme silloin tällöin villisian rosvopaistia ja voin sanoa, että se on herkullista. Pitkään haudutettua ja sellaista, jota ei ihan jokapaikassa saa.

Sen voisi luokitella riistan lihaksi. Riista onkin myös yksi hyvä vaihtoehto.

Naudan lihaa syön muutaman kerran viikossa, joskus vähemmän ja joskus enemmän.

Ostan aina paistilihaa eli mahdollisimman vähärasvaista nautaa. Mieluiten lähitiloilta jos vain mahdollista.

Ylämaankarjanliha on myös yksi suosikkini ja ostankin sitä kaverini tilalta suoraan. Siinä rasvaa on vähemmän ja tila josta ostan on myöskin luomu.

Pihvit ovat sellainen asia, jota en halua korvata millään korvikkeella!

Lihasta saan parhaiten rautaa, jota oma kehoni kaipaa rutkasti. Kärsin nimittäin monta vuotta raudan puutteesta.

Kehotankin suurinta osaa naisista, jotka ovat +40-vuotiaita tarkistamaan omat rauta-arvonsa ja varsinkin varastoraudan. Isolla osalla on rautojen kanssa ongelmia ja se on kokemuksen myötä todettua. Hemoglobiini ei kerro koko totuutta tähän asiaan.

Rauta vaikuttaa todella paljon moniin asioihin kehossa ja yksi iso merkki on uupumus, joka ei poistu. Samoin se ettet palaudu kunnolla ja jalat tuntuvat raskaille. Jopa unet voivat häiriintyä sen takia.


Kalaa syön edelleenkin liian vähän, vaikka kovasti siitä pidänkin. Pyrin lisäämään sen syömistä ja sitäkin vaihdellen erilaisia lajeja. En tiedä miksi unohdan kalan käyttämisen ruokavaliossani, sillä se on yksi parhaimpia valintoja. Toki vähintään kerran viikossa kalaa kyllä käytän. Joko töissä salaatissa tai sitten teen kotona kala-aterian.

Kuha kuuluu herkkuihin ja tykkäänkin siitä esimerkiksi paistettuna pannulla ja muussia sekä kasviksia höysteeksi. Mutta itsekin myönnän, että omega-3 valmiste on minullekin tarpeen, koska en vain käytä kalaa riittävästi viikottain.

Kanaa käytän myös vähän vaihtelevasti, välillä kuluu enemmän ja välillä vähemmän. Joskus korvaan kanan juustoilla. Kanaruuat ovat meillä hyvin usein tulisia ja hyvin maustettuja.

Olen niitä ihmisiä, jotka kyllästyvät hyvin nopeasti samoihin valintoihin. En voisi kuvitellakaan syöväni joka päivä pelkkää kanaa ja riisiä tai sitten jotain tofua.


Olen aina avoin myös uusille ideoille ja vaihtoehdoilla. En ole ennakkoluuloinen ja kokeilen ainakin kerran, jos jokin kiinnostaa.

Oma kokemukseni ja mielipiteeni on se, että saan monipuolisemmin päivittäin ravintoaineita ruokavaliooni syömällä sekä lihaa, että myös kasviksia yhdessä.

Täydennän sitä lisäravinteilla, jotka koen itselleni hyödyksi.

Toki olen viilannut ruokavaliota vuosien mittaan. Ikäkin tekee sen, että joutuu koostamaan lautasen eritavalla, jottei syö itseään ähkyyn jokaisella aterialla.

Liharuuat sulavat hitaammin ja iltaisin en mielellään syö enää kovin raskaasti. Olen lisännyt erilaisten kasvisten syömistä ja salaattia meillä on aina jääkaapissa kulho. Pelkkä jäävuorisalaatti ei riitä vaan teen siitä yleensä erilaisista salaateista. Kaalit olisivat hyviä, mutta vatsani ei aina kestä niitä. Pavut ovat myös samalla listalla.



Pyrin valitsemaan mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita. Aina se ei ole mahdollista enkä ota stressiä asiasta. Minun elämäni ei kaadu, jos en aina löydä juuri sellaista tuotetta kuin joissain oppaissa suositellaan. Otan sitten seuraavaksi parhaan vaihtoehdon. En tee ruuasta ongelmaa ja haluan syödä huolettomasti ja nauttien.

Minulle ei myöskään ole katastrofi, jos en saa aina monipuolista ja jonkun "ruokahifistelijän" suosittelemaa annosta. Syön sen mitä sillä hetkellä saan kasaan. Voin syödä siis vaikka makkaraperunat ilman, että teen siitä epäterveellistä. Joskus sekin on ihan okei vaihtoehto ja sitäpaitsi kunnon pyttäri maistuu aika hyvältä. Pyttipannuunkin voi lisätä vaikka rucolaa päälle ja paistaa kananmunaa kunnolla tuomaan proteiinia.

Toki on kiva myös kokeilla erilaisia kasvisvaihtoehtoja ja itse tykkään kasvisgratiinista juustolla kuorrutettuna. Keitoista saa myös hyvänmakuisia ja maustan niitä aika tujakasti, sillä tykkään mausteista ruuassa. Keittojen kanssa täytyy vain muistaa se, että huolehtii riittävän proteiinin sen kanssa. Keitoissa se jää usein vähemmälle.


Proteiinien kanssa täytyykin sitten olla tarkkana. Esimerkiksi jos vertaat jauhelihakastiketta ja vastaavaa kasvisvaihtoehtoa. Vegaanisessa vaihtoehdossa voi olla enimmäkseen porkkanasuikaleita ja muutama papu. Porkkanasta ei oikein proteiinia saa.

Ihminen tarvitsee 20 aminohappoa, joista kahdeksan on välttämätöntä.

Eläinperäisten elintarvikkeiden proteiinit ovat täydellisiä eli ne sisältävät kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja.

Kasviproteiinit taas ovat soijapapua lukuunottamatta epätäydellisiä.

Ja jos joku vielä miettii mitä ja mihin tarvitsemme aminohappoja, niin selvennykseksi aminohappoja tarvitaan tarvitaan ravintoaineiden kuljettamiseen elimistössä ja ne osallistuvat lukuisin biokemiallisiin reaktioihin, jotka säätelevät mm. kasvua, hormonitoimintaa, vastustuskykyä, tulehdusreaktioita, hermoston välittäjäaineiden tuotantoa ja kehon happamuutta. Eli ovat siis super tärkeitä.

Itse täydennän vielä lisäravinteellakin aminohappojen saantia vaikka syönkin monipuolisesti.

Hyvänä muistutuksena kiinteytyjä tarvitsee riittävästi proteiinia lihasten kasvuun rakennusaineiksi, jotta laihduttaessa kilot eivät lähde lihaksista.


Kasviproteiineja löytyy nykyään monenlaisia, on mm. nyhtökaura, joka on kauraa,papua ja herneitä.

Quorn, joka on sienten mykoproteiinista.

Tempe, soijapavuista kuten tofu.

Seitan, jossa on lihamainen rakenne, mutta se on käytännössä vehnägluteiinia.

Soijasta ollaan montaa mieltä ja siitä onkin monia tutkimuksia. Soijassa on kasviestrogeeneiksi kutsuttuja Isoflavonoideja. Nämä terveysvaikutukset kiinnostavat tutkijoita.

Soijatuotteiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, jotta saat mahdollisimman orgaanista ja puhdasta soijavalmistetta.

Perehdyin sen verran myös soijan käyttöön, koska itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja usein puhutaan, että soija valmisteita kannattaisi välttää jos on kilpirauhasen kanssa ongelmia. Ongelma on siinä, että soija valmisteet saattavat heikentää synteettisen kilpirauhashormonin imeytymistä.

Toisaalta on myös tutkittu, että isoflavonit pystyvät sitoutumaan elimistön estrogeenireseptoreihin ja näin vaikuttaisivat positiivisesti esimerkiksi vaihdevuosi oireisiin.

Joten ainakin itse puntaroin hyödyt ja haitat ja seuraisin omaa oloani. Aamulla en soijavalmisteita ottaisi samaan aikaan tyroxinin kanssa.


Yhteenvetona tästä aiheesta sanoisin, että kuuntele omaa kehoasi ja anna sille riittävät ravinteet.

Olosi kertoo kyllä mikä sopii ja mikä ei. Jollekin pelkkä kasvisruokavalio on passeli ja toiselle se ei vain sovellu millään tai vaatii paljon sisäistämistä.

Kasvisruokavaliota noudattavien täytyy kuitenkin muistaa, että tietyt ravinteet ja vitamiinit joutuu jokatapauksessa ottamaan purkista. Samoin arjen keskellä voi olla haasteellista muistaa huolehtia jokaikinen päivä monipuolisesti tarvittavat rakennusaineet, jotta saat riittävät aminohapot keholle.

Itse olisin myös huolissani nuorten ja lasten kohdalla, jos ollaan vain pelkällä kasvisruokavaliolla.


Kasvisten hyödyt ovat kuitenkin kiistattomia. Niistä saa runsaasti mm. antioksidantteja, joiden arvellaan nopeuttavan fyysisen harjoittelun jälkeisiä kudosvaurioiden palautumisia ja edistävän siten myös palautumista. Niissä on paljon kuitua ja ne auttavat painon hallinnassa. Vitamiinit ja kivennäisaineet tuovat vastustuskykyä. Kasvikset myös tasapainottavat happo-emäs tasapainoa, joka länsimaisessa ruokavaliossa on usein liian happaman puolella monien asioiden vuoksi. Liika happamuus aiheuttaa taas itsessään terveysongelmia kehossa.


Itselleni sopii sekaruokavalio hyvin ja en noudata orjallisesti mitään tiukkia ohjeita, vaan kuuntelen oloani. Jos poikkean väärille uomille, huomaan sen olossani aika pian.

Lihaa syön kohtuudella ja hyvällä omalla tunnolla. En kuitenkaan ole kasvisruokailua vastaan ja toivoisin, että vastakkain asettelua vältettäisiin ja lopettaisiin syyllistäminen.


Liikunta määrittää myös sen minkä verran mitäkin ravinteita annan keholleni.

Vältän liiallista vehnän ja sokerin syöntiä. Ne eivät ole kenellekään hyvästä jokaikinen päivä.

Elämän ei pitäisi kenellekään olla sitä, että ruuasta tulee stressi.




Älä odota täydellistä hetkeä, vaan tee hetkestä täydellinen









Kuunteletko kehoasi? Sen merkkejä?

Vai pusketko päivästä toiseen mittari sadassa?

Annatko itsellesi kunnollisia rakennusaineita päiviin?

Vai ovatko rakennusaineet vähän niin ja näin?

Eli rakennatko "talosi" huteralle pohjalle vai kunnon pohjalle?


Pysähdytkö vasta sitten, kun sairastut?

Moni herää vasta siinä vaiheessa, kun todetaan jotakin vakavampaa.

Kehosi kertoo pieniä merkkejä matkan varrella.

On päänsärkyjä, vatsan väänteitä, kipuja kehossa ja jatkuvaa väsymystä tai sairastelua.


Osa jättää ne huomioimatta ja tunkee särkylääkkeitä vain kurkusta alas.

Unet jäävät vähille ja aletaan pitää normaalina sitä ettei nukuta.

Mennään vähillä voimavaroilla ja kuvitellaan olevamme " koneita".


Emme kuitenkaan ole koneita. Olemme ihmisiä ja ihmisten pitää levätä ja huolehtia itsestään ja huoltaa itseään.



Jos jätät huollon väliin, se pysähdys saattaa tulla ikävällä tavalla yllättäen vastaan.

Auton hakee hinuri tien varresta, mutta sinut voi noutaa joku muu kuin " hinuri".

Autoja saa uusia, mutta sinua ei saa!

Olet ainutlaatuinen! Kallisarvoinen!


Liian paljon tässä yhteiskunnassa suoritetaan ja vaaditaan koko ajan enemmän. Sekä itseltä, että muilta.

Unohdetaan elää tätä hetkeä varten.

Älä siis kuuntele kaikkia muita siitä miltä sinusta tuntuu tai pitäisi tuntua? Sinä tiedät sen parhaiten.


Keho tarvitsee oikeanlaisia ravinteita ja hoitoa, jotta se voi pysyä arjen vaatimuksissa ja puolustautua ulkoisia ärsykkeitä vastaan.

Jos sairastelet usein ja on monta muutakin kremppaa menossa, ei kaikki ole kunnossa ja tasapainossa elimistössäsi.

Silloin olisi syytä miettiä missä menee pieleen?


Onko se ravinto?

Onko se liika liikunta?

Onko se huonot yöunet?

Onkos se stressi?

Vielä huonompi juttu, jos kaikki nuo asiat kopsahtavat yhtäaikaa...


Ikä tuo valitettavasti myös omat haasteensa. Silloin tarvitaan "huoltoa" vielä entistä enemmän.


Esimerkiksi moni omistaa lemmikkejä ja tiedetään, että niidenkin kanssa on haasteita.

On tärkeää antaa oikeaa ravintoa ja vitamiineja.

Monen vatsa on herkkä ja on tarkasti mietittävä mitä syötetään. Usein joudutaan ostamaan tosi kalliitakin ruokia.

Mutta miksi joillakin on vaikeaa miettiä omalle kohdalleen sitä samaa?

Etkö voisi panostaa itsekin laadukkaaseen ravintoon ja kehosi hoitoon?


Suolisto-ongelmat ovat vain lisääntyneet ihmisillä. Niistä on uutisoitu paljon. Monella on tietoa aiheeseen liittyen, mutta ei kuitenkaan toteuteta arjessa näitä asioita.

Terve maalaisjärkikin sanoo, jos on ongelmia suolistossa, eivät ravinteet imeydy . Eivät edes niistä vitamiinipillereistäsi.

Väsyttää ja on voimaton olo? Kuulostaako tutulle?

Suolistossasi saattaa muhia vaikka minkälaisia ongelmia.


Vitamiineilla ja antioksidanteilla on iso merkitys ja myöskin sillä millaisessa muodossa niitä käytät.

Antioksidanteilla suojaat elimistöäsi ulkoisilta rasitteilta. Esimerkiksi stressi on yksi sellainen tekijä, joka kuluttaa elimistösi voimavaroja.

Antioksidantit pyrkivät korjaamaan vaurioita. Mietipä sitä mitä tapahtuu, jos et saa niitä riittävästi?


Suurinosa ihmisistä ei voi välttyä stressiltä, joten siihen kannattaa kiinnittää huomioita kuinka paljon elämässäsi on stressiä ja millainen sen aiheuttama kuorma on.

Otatko toistenkin ihmisten taakkoja kantaaksesi?

Stressi sairastuttaa ennemmin tai myöhemmin.


Ulkoisia ärsykkeitä ovat mm. myös lääkitykset, liika auringonvalo, saasteet, lisäaineet, huonot yöunet, vääränlainen ravinto, liika liikunta tai kokonaan liikkumattomuus ja alkoholi.

Näitä kaikkia meillä jokaisella aivan varmasti on elämässä jossain muodossa ja nämä kaikki vaikuttavat kehon happo-emäs tasapainoon.


Ravinnon merkitys on suuri ja minusta tärkein.

Hyvinvointi lähtee lähes aina sisältäpäin.

Siksi syömällämme ravinnolla on suuri merkitys myös terveytemme kannalta.

Nykyään ihmiset noudattavat usein erilaisia ruokavalioita.

On niitä, jotka syövät luomuruokaa, kasvisruokaa, gluteenitonta tai laktoositonta ruokaa tai vaikkapa niitä, jotka suosivat yksinomaan lähiruokaa.

Mitä tahansa ruokavaliota noudattaakin, on tärkeää huolehtia siitä, että saa ruoasta riittävästi kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita.

Mutta jos suolistosi on ärsyyntynyt, voi olla vaikea saada ravinteita imeytymään.


Moni asia ärsyttää suolistoa entisestään. Vitamiineillakin on väliä. Halvin ei aina ole paras.

Pillerimuotiset tabletit ovat usein synteettisiä ja niissä on täyteaineita ym ylimääräistä, joka ei ärtyneelle suolistolle ole hyvästä.

Itse suosin luontaisia vitamiineja.

Toki käytän paljon marjoja ja hedelmiä ,mutta otan myös lisävitamiinini nestemäisessä muodossa, jotka eivät varastoidu elimistöön ja näin yliannostuksen vaaraakaan ei ole.

Panostan itse laadukkaisiin ravinteisiin, joilla en rasita elimistöäni yhtään enempää.


Huonot yöunet ovat monelle tuttuja.

Unen merkistys on iso ja se mitä unen aikana elimistössä tapahtuu tai pitäisi tapahtua.

Uni on elimistölle välttämätöntä lepoaikaa. Sinä aikana aivojen nestekierto aivosolujen välissä tehostuu ja haitallisia aineita poistuu. Aivot siis puhdistuvat kuona -aineista kun nukumme.

Unen pitäisi olla myös yksi korjaava tekijä, mutta jos se on puutteellista ei elimistö saa riittävää " korjausta ja huoltoa" yön aikana.

Uni ja stressinhallinta ovat merkittäviä painoon vaikuttavia elintapatekijöitä.


Alkoholi vaikuttaa pääasiassa keskushermostoa lamaavasti. Se vaikuttaa GABA- ja glutamyyttivälittäjäaineiden toimintaan aivoissa. Se myös vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hermoston toimintaan. Se vaikuttaa myös useimpien vitamiinien imeytymishäiriöön.

Samoin se aiheuttaa myös sitä paljon puhuttua hiljaista tulehdusta, kuten huono unikin.

Alkoholia ei siis kannata käyttää kovin tiuhaan.


No entä sitten lääkkeet?

Kaikilla lääkkeillä on usein haittavaikutuksia.

Ikä voi myöskin vaikuttaa lääkkeiden vaikutukseen.

Lääkkeiden vaikutuksen voimakkuus elimistössä voi olla erilainen lapsella, työikäisellä ja ikäihmisellä.

Lääkkeiden vaikutuksiin voivat vaikuttaa fysiologiset tekijät, sairaudet ja muut lääkkeet. Erityisesti munuaisten tai maksan toiminnan heikentyessä monen lääkeaineen erittyminen hidastuu.

Lääkkeet myös kuormittavat elimistöä.


Liikunta liiallisena aiheuttaa ylimääräistä kuormaa.

Jos stressaavan päivän päätteeksi tehdään tunnin treeni kovalla sykkeellä, keho kuormittuu liikaa.

Kun treenataan koko ajan liian kovaa, keho ei ehdi palautua, mikä johtaa erilaisiin ongelmiin.

Kehitystäkään ei tapahdu jos et anna keholle sen tarvitsemaa lepoa.

Levon aikana tapahtuu nimenomaan se lihaskasvu.


Näiden asioiden lisäksi on paljo paljon muitakin kuormittavia tekijöitä, joita emme edes välttämättä huomaa arjen keskellä.


On siis tärkeää saada riittävä määrä suojaravintoaineita turvaamaan selustaamme ja sisimpäämme :)

Toinen tärkeä asia on kuunnella itseään ja pitää itsestään parasta mahdollista huolta.


Hyvää äitienpäivää ja äidit suokaa itsellenne myös omaa aikaa ja huolehtikaa itsestänne.














Kehopositiivisuudesta puhutaan paljon ja tämä aihe koskettaa myös sitä.

Oletko miettinyt miten puhut itsellesi?

Usein puhumme välillä aika rumastikin itsellemme.

Se kertoo myös sen millainen suhtautuminen sinulla on itseesi.




Kuka määrittää sen millainen meidän tulisi olla?

Ei ainakaan some tai ulkopuoliset ihmiset.

Somen paineet ovat kovat varsinkin nuorilla. Ja onpa tuolla aikusetkin joskus aika hirveitä toisilleen.

Unohdetaan se, että useiden somevaikuttajien kuvat eivät ole aitoja. Kuvilla näytetään täydellistä elämää, jollaista ei ole olemassakaan.

Kenenkään elämä ei ole täydellistä.

Onneksi nykyään on alkanut näkyä myös realistisia kuvia elämästä. Uskalletaan näyttää myös nekin asiat, jotka ovat normaalielämää. Minua ainakin kiinnostaa enemmän realiteetit kuin keksityt asiat.




Nuoret pyrkivät samaistumaan sellaisiin roolimalleihin, joita ei ole oikeasti olemassakaan. Kuvilla luodaan illuusioita. Onneksi nykymaailmassa arvostus aitoutta kohtaan on kasvamassa.


On hyvä miettiä miten puhut toisille, mutta myös itsellesi.

On toki tärkeää miettiä sitäkin miten kohtelet toisia ihmisiä, mutta ei pidä väheksyä sitä miten ajattelet itsestäsi.

Kiusaaminen on ollut paljon tapetilla ja on tärkeää miettiä ulosantiaan.

Somessa on helppo parjata toisia ilman kasvoja, mutta menepä sanomaan samat asiat päin naamaa. Harvalla riittää pokkaa siihen.

Hyvin usein myös näillä ketkä moittivat toisia tai on aina jotain pahaa sanottavaa on itsellään paha olla. Se heijastuu negatiivisesti toisiin ihmisiin. Kateus on hyvin usein kiusaamisen takana.


Tässä yhteiskunnassa huomaa monien voivan huonosti. Se on surullista, koska elämään ei aina ole lääkettä. Ainoa lääke olisi nauru ja aitous.

Ihmisten pitäisi myös puuttua kiusaamiseen enemmän, jos vain sitä näkevät. Moni vain sulkee silmänsä ja " kävelee ohi"...


Olisi tosi hyvä pysähtyä miettimään sitäkin miksi emme voisi kehua sen sijaan, että tyrkkäämme sitä negatiivista palautetta hyvin herkästi.

Arjessa se olisi tärkeää, sillä negatiiviset asiat myrkyttävät mielemme ja sen vuoksi riitoja myös tulee herkemmin.

Kuulostaako tutulle, jos ensimmäisenä esimerkiksi kotona huomaat tekemättömät työt ja mietit kuumeisesti kuka jätti tekemättä mitäkin? Vitutuskäyrä alkaa nousta ja mitäpä lottoat onko mieli positiivinen ja sanotko kumppanillesi, että "oi kun olet ihana tänään" ?

Siinä onkin työtä, että voi työntää nuo asiat syrjään ja miettiä mitä hyvää tässä päivässä on ja mitä hyvää puoliso ehkä on kuitenkin sinäkin päivänä tehnyt?

Tai se, että miksi puoliso ei olekaan ajatellut nyt minua näissä omissa asioissani ja suunnittelee omia juttujaan? Onpa se itsekäs ja vitutuskäyrä alkaa taas nousta.


Asioilla on aina kääntöpuolensa ja on hirveän helppo ottaa se marttyyriasenne, mutta jos vähän työstät mielessäsi asioita, niin riitoihinkin tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Yksin on vaikea riidellä.

Näkökulmia on usein erilaisia ja usein näämme asiat mustavalkoisina ja juurikin omalta kannaltamme.

Monen on todella vaikea asettua toisen asemaan ja miettiä miltä toisen " kengissä" tuntuu.

Sitä kannattaa harjoitella. Empatiakyky on hyvä ominaisuus.


Itse olen todennut, että sanat satuttavat eniten. Useinhan kuulee sanottavan lyömisestä ja siitä fyysisestä väkivallasta, mutta henkinen puoli satuttaa paljon enemmän.


Suomi on vain vieläkin sellainen maa, jossa kehuminen on niin vaikeaa.

Täytyy itselleenkin muistuttaa siitä miten tärkeää on muistaa olla kiitollinen asioista.

Siitäkin, että herää aamulla, sydän lyö ja voi aloittaa uuden päivän terveenä.

Tai että on talo/katto pään päällä ja on töitä, jota tehdä.

Olen myöskin kiitollinen rakkaista ihmisistä, jotka välittävät.


Peiliin katsoessamme usein muistamme katsoa vain niitä " virheitämme" ja kiinnitämme niihin huomiota, mutta emme nää hyviä puolia.

Joskus voi pelastaa toisen päivän sanomalla sen positiivisen kommentin tai kehun.

Ja itselleenkin voisi opetella sanomaan näitä hyviä asioita.

Mikä siinä on niin vaikeaa?


Olisi huippua, kun muistettaisiin kehua, jos joku onnistuu jossain tai on muuten vain hyvä jossakin asiassa. Kannustettaisiin toisiamme enemmän.


Meissä kaikissa on vahvuuksia. Ne täytyy vain löytää ja osata käyttää oikein.

Tue vahvuuksiasi ja löydät itsestäsi upeita puolia. Heikkouksiin ei kannata tuhrata liikaa aikaa. Niitä on jokaisella ja on tärkeämpää huomata asiat joissa olet hyvä.


Sillä on myös merkitystä millaisessa seurassa aikaasi vietät.

Kannattaa miettiä kenen kanssa aikaasi vietät. Jos ympärilläsi olevat ihmiset eivät tue sinua tai tuovat aina esiin huonoja puoliasi, et pääse vahvuuksiisi. Emme voi muuttaa toisten ihmisten ajattelua tai käytöstä. Voimme ehkä vaikuttaa siihen, mutta todellisuus on, että usein tuhlaat vain aikaasi ja saat pahan mielen.


Ota tavoitteeksesi peilin edessä sanoa itsellesi joka kerta jotakin mukavaa ja rakastavaa. Esimerkiksi : " olen huippu tyyppi" tai " olen muuten ihan hemmetin seksikäs" ... ihan mitä tahansa kannustavaa. Älä kuuntele egosi ääntä, joka hyvin usein keksii vaikka minkälaisia esteitä eteesi.


Itsetunnon kohotus on hyvästä jokaiselle.

Jos jokaikinen päivä mietit vain sitä kuinka kurjaa elämä on ja haet vain valittamisen aiheita, niin elämäsi alkaa näyttää siltä. Etsi niitä asioita, jotka tekevät iloiseksi ja saavat hyvän mielen. Niitä on aivan taatusti jokaisella jossakin muodossa. Ei kenenkään meidän elämä ole aina helppoa tai yksinkertaista.

On kuitenkin oma valintasi miten elät elämääsi.

Harva jaksaa päivästä toiseen marisevaa ja kiukkuista ihmistä.

Muistan eräästä ohjelmasta vanhan mummelin, joka oli sairastanut syöpää useaan kertaan ja oli silti positiivisella mielellä. Kertoi ettei hän olisi siinä, jos olisi antanut vallan negatiivisuudelle sairastuessaan syöpään, joka uusi useaan kertaan. Se jäi minulle mieleen.


Huono itsetunto voi olla monen asian summa. Hyvin usein jo lapsuudessa muokataan itsetuntoa. Ympäristöllä on iso merkitys.

Muistetaan kehua lapsiakin ja kannustetaan siihen mitä he itse haluavat tehdä.

Joskus valinnat eivät ole helppoja. On kuitenkin parempi, että jokainen valitsee itse sen mikä tuntuu itselle oikealta.


Tottakai minäkin kyseenalaistan välillä itseäni.

Joskus mieli on maassa ja silloin on vaikea etsiä positiivisia asioita elämään.

Minullakin on päiviä, jolloin olen epävarma.

Jokaisella on oikeus olla joskus surullinen ja vihainenkin. Sekin kuuluu elämään.

Kunhan emme anna niiden tunteiden myrkyttää itseämme.

Et voi vaikuttaa muiden valintoihin, mutta omiisi voit.



Muista, että synnyit olemaan aito, et täydellinen







1
2