Shindo " tie sydämeen"

Tällä kertaa perehdyin minullekin vieraaseen liikuntamuotoon Shindoon.

Shindo on japanilaisen Kazuko Kuratomin kehittämä rentoutusmenetelmä, jonka pohjalla on sekä itämaista hoitofilosofiaa, että länsimaista tietämystä ihmisen fysiologiasta.

Mitä shindo sitten on?

Shindon lempeät venytykset aukaisevat kehon energiakanavia meridiaaneja, mutta ne myös hoitavat kipeitä lihaksia ja kireitä faskia kalvoja.

Venytyksiä tuetaan usein vilteillä ja tyynyillä, jotta keho saadaan rennoksi turvallisesti. Näin myös vammat, heikot kohdat ja kivut voidaan ottaa huomioon pitkien hoitavien venytysten aikana.

Ohjaaja voi käydä läpi venyttelijöiden kireitä linjoja kevyin ottein, rapsutellen, kevyesti painellen tai liinamytyllä hoitaen. Näitä otteita voi tehdä myös itsenäisesti ja näin venytykset vaikuttavat keho eri osissa ja kerroksissa.

Shindon hengitys- ja rentoutusharjoitukset yhdessä venytysten kanssa rauhoittavat hermostoa, aktivoivat palauttavaa ja rentouttavaa parasympaattista hermostoa, johon mm. vagushermo kuuluu.

Suorittamattomuus, itsensä lempeä kuunteleminen ja kaiken salliminen ovat shindon avainasioita.

Jokaisella shindo tunnilla istahdat uudestaan itsesi äärelle, annat kehosi kertoa tuntemuksiaan ja opit suhtautumaan niihin lempeän sallivasti.

Laji kuulostaa mielenkiintoiselta ja tähän hektiseen yhteiskuntaan ajankohtaiselta valinnalta.

Usein kuormitamme itseämme väärällä tavalla, varsinkin jos arki on jo muutenkin kiireistä ja stressaavaa. Lajivalinnat voivat olla vääriä juuri sen hetkiseen tilanteeseen.

Aina se kovatehoinen treeni ei ole se paras vaihtoehto.

Minua kiinnostaa valtavasti kuulla tästä lisää ja olen aina avoin uusille lajeille ja ideoille, joten halusin ehdottomasti haastatella ystäväni suosittelemaa lajin harrastajaa ja ohjaajaa Tiina Eerolaa.

Tiina on 44-vuotias nainen ja asuu Kuopiossa. Hän on viettänyt myös osan elämästään eteläsuomessa. Hänellä on liikuntatausta takana koripalloilusta. Sitä hän on harrastanut pienestä tytöstä asti. Nyt hän on perheellinen kahden teini-ikäisen nuoren äiti ja aiemmalta ammatiltaan luokanopettaja.

Kyselin häneltä miksi juuri tällainen valinta?

Tiina kertoi siitä miten hän väsyi kiireiseen arjen suorittamiseen.

Moni perheellinen varmasti samaistuu tähän ajatukseen. Muistan omankin elämäni lasten ollessa pienempiä. Aina oli kiire jonnekkin ja arki oli välillä yhtä kaaosta. Väsymys oli tuttu tunne arjessa.

Aluksi Tiina harrasti lajia itse, mutta halusi myöhemmin kouluttautua myös lajin ohjaajaksi. Hän on myös Feminine Yin jooga ohjaaja.

Laji on oivallinen " itsehoitomenetelmä". Liikkeet ovat yksinkertaisia ja helppoja. Lajiin liittyy koskettaminen, joka on hyvin terapeuttista.

Tiinan haaveita tulevaisuuteen on laajentaa hyvinvointialaa ja tehdä lisää erilaisia hemmottelevia ja palauttavia hoitoja yhdistäen kaikkea osaamistaan.

Hän haluaisi myös tuoda yhteisöllisyyttä ja sitä, että ihmiset löytäisivät toisiaan esimerkiksi erilaisissa ryhmissä. Ihmiselle on tärkeää kuulua " johonkin".

Puhuimme juurikin siitä miten tärkeää on tuoda erilaisia näkökulmia ihmisille. Löytää omanlaisiaan valintoja.

Naisten hyvinvointi on lähellä sydäntä sekä minulla, että myös Tiinalla.

Itsekin äitinä tiedän kuinka haasteellista arjen pyörittäminen välillä on. Olisi hyvä saada vastapainoa arjelle, jotta pysyt parhaimpana versiona itsestäsi.

Meille löytyi paljon yhteistä puhuttavaa ja olimme paljon samoilla linjoilla siinä, miten ihana olisi saada tuotua uusia ja hyvää tekeviä asioita arkeen meille jokaiselle.

Haluaisin myös itse kehitellä tapahtumia, joissa samanhenkiset ihmiset voisivat kokoontua ja löytää toisiaan ja vertaistukea elämään. Usein helpottaa, kun saa puhua asioista sellaisen ihmisen kanssa, joka on vastaavassa tilanteessa.

Ajattelen niin, että haluan tehdä sellaista työtä, jossa voin auttaa ihmisiä konkreettisesti parempaan oloon sekä parempiin valintoihin.

Kuka tietää, vaikka tekisimme yhteistyötä Tiinan kanssa tulevina vuosina?

Tiinan motto elämään on : "onhan päivä vielä huomennakin, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla"

Tässä hyvä muistutus meille jokaiselle.

Suorittaminen on kovin monelle tuttua ja ei osata kuunnella sisintään. Meille on iskostettu uskomuksia siitä, että on tehtävä asioita, jotta voit suoda itsellesi lepoa tai hemmottelua. Myös omassa lapsuudessani on opetettu työn tekemistä jo pienestä pitäen. Se on toki hyväkin asia, mutta siitä voi tulla myös pakkomielle. Liika tunnollisuus voi kostautua omaan jaksamiseen.

Olen itse pyrkinyt muuttamaan ajatuksiani tämän suhteen ja opetellut nauttimaan hetkistä.

Jos joskus tunnen olevani todella väsynyt, on aika pysähtyä miettimään miksi? Miksi olen ajanut itseni siihen tilanteeseen?

Haluatko sellaisen elämän, jossa hetket valuvat ohi, koska et jaksa nauttia niistä?

Tiina voit seurata instagramista nimimerkillä @tiinamarhelleena.

Aasiassa on tiedetty jo vuosituhansia ihmisten hyvinvointiin liittyvistä asioista eri näkökulmasta kuin ehkäpä täällä länsimaissa törmätään. Siellä ihmistä hoidetaan kokonaisuutena. Meillä on paljon opittavaa näistä asioista. Parhaimman tuloksen saisi, jos yhdistäisi molempia kulttuureja sopivasti toisiinsa.

Toki meillä länsimaissa on paljon kehittynyttä tietämystä lääkinnästä ja hyviä lääkäreitä.

Eniten harmittaa kuitenkin se, ettei täällä useinkaan ehditä miettiä sairauden tai vaivan oikeaa syytä, vaan hoidetaan oireita lääkkeillä.

Minulla on itselläni hyvä esimerkki siitä miten Aasiassa esimerkiksi hierotaan ihmistä. Olin ällistynyt ihan ensimmäistä kertaa mennessäni siellä jalkahierontaan.

Suomessa jalkahieronta on jalkahieronta, siellä hierotaan vain jalat. Todella harvoin kosketaan yhtään mihinkään muualle kehossa. Joskus toivoin, että voisiko jalkapohjat hieroa muun hieronnan yhteydessä. Se tuntuu niin hyvältä.

Asiassa jalkahieronta aloitetaan selän ja hartioiden rentouttavalla hieronnalla. Vasta sen jälkeen siirrytään jalkoihin ja jalat hierotaan jalkapohjia ja varpaita myöten kokonaan. Vastaavaa käsittelyä on hankala löytää Suomessa.

Hoito on kokonaisvaltaista ja lopuksi saat vielä vesi tai tee kupposen juotavaksi tai hedelmiä syötäväksi käsittelyn jälkeen rauhoittavan musiikin soidessa taustalla.

Monet kehomme " jumit" voivat olla myös mielemme aiheuttamia ja olen huomannut tämä omakohtaisesti. Tiedän kun alkaa mennä liian lujaa, niin keho alkaa antaa merkkejä, että on pysähdyttävä.

Keho on viisas, sitä on vain kuunneltava riittävästi.

Huoli ja murheet voivat olla osasyy kipuhin tai ainakin ne saavat ihmisen herkäksi monelle asialle.

Lopuksi vielä tällainen ihana muistutus : yksikin sana, joka saa aikaan toiselle ihmiselle hyvän mielen, on sanomisen arvoinen...

Elä nyt!

Mietitkö mennyttä aikaa, epäonnistumisia ja unohdat nauttia elämästä nyt?

Usein mietimme tekemiämme virheitä ja sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Saatamme muistella aikoja vuosien päähän. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta toisaalta emme myöskään saa mennyttä aikaa takaisin. On toki myös ihania muistoja, joita on ihana muistella vuosia taaksepäin.

Usein kuitenkin harmittelemme asioita, joita olisimme voineet tehdä toisin.

Epäonnistumiset saattavat saada meidät murehtimaan suotta. Jäämme miettimään mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

Emme kuitenkaan voi muuttaa mennyttä aikaa eikä sitä tarvitsekaan muuttaa. Kaikella on ollut tarkoituksensa, vaikkei sillä hetkellä juuri ehkä ymmärräkään sitä tarkoitusta.

Joskus se selviää vasta vuosien jälkeen.

Siinä tilanteessa pitäisi ajatella asiaa siltä kannalta, että nekin asiat ovat muokanneet sinusta ja minusta juuri sellaisen kuin tänä päivänä olemme.

Monen epäonnistumisen tai vastoinkäymisten jälkeen olet vahvempi.

Kuka oikeastaan määrittelee sen mikä on epäonnistumista elämässä?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita eikä ole yhtä ainoaa oikeaa suuntaa elämässä.

Ei pidä harmitella asioita, joita tuli joskus vuonna nappi ja nolla tehtyä ja nyt ne tuntuvatkin hulluilta ajatuksilta. Siinä ajassa ja siinä tilanteessa ne olivat varmasti se ratkaisu mihin niissä olosuhteissa pystyit päätymään.

Vastoinkäymiset ja hankalat tilanteet muokkaavat meitä.

On myös ihmisiä, jotka eivät osaa ottaa näistä asioista opikseen, vaan toistavat samoja virheitä uudelleen ja uudelleen.

Emme ole kuitenkaan enää samoja ihmisiä kuin vuosi tai vuosia sitten. Eikä kannata harmitella asioita joita silloin teit. Niillä oli tarkoituksensa juuri siinä tilanteessa. Tänä päivänä voit tehdä valintoja toisin ja toisesta näkökulmasta.

Itsekin syyllistyn välillä siihen, että mietin ja naurahdan itselleni miten saatoinkin olla niin tyhmä silloin ja tehdä jotain älyttömiä päätöksiä. Aivan turhaan.

Ei pidä harmitella asioita, joita on tehnyt, vaan enemmän harmittaa ne asiat, jotka jäivät tekemättä.

Nyt pyrin kuitenkin jokaikinen päivä muistuttamaan itseäni siitä, että elän nyt ja teen niitä asioita päivittäin, jotka tuovat iloa elämään.

Välillä pusken itseäni tekemään myös sellaisia päätöksiä, jotka tuntuvat vaikeille.

Meillä on sisäänrakennettu kyky suojella itseämme ja tyytyä aina tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun, vaikka joskus parempi olisi hypätä " benji hyppy" tuntemattomaan.

Vanha sanonta mikään ei muutu jos mikään ei muutu pitää hyvin usein paikkansa!

Silti se turvallinen juttu on meille sisäänrakennettu juttu, jolla päädymme hyvin usein päätöksiä tekemään.

Meille monelle on opetettu jo lapsuudesta se, että pitää olla turvallinen työ, pitää olla talo ja pitää olla asioita, jotka ovat jonkun mielestä olleet se normijuttu ja turvallisia asioita elämässä. Ympäristö on muovannut meille tiettyjä odotuksia. Mutta mitä sinä itse haluat?

Toivottavasti tästä ajattelutavasta päästäisiin pois ja jokainen uskaltaisi tehdä ihan omia päätöksiä ilman ulkopuolisten arvostelua tai vaatimuksia.

Kuka voi sanella toisen puolesta sitä mikä juuri sille ihmiselle on tärkeää elämässä tai mistä hän saa iloa elämään? Kaikilla ei ole samat arvomaailmat.

Siinäkin ihmiset ovat ihan super hyviä, nimittäin arvostelemaan toisten elämää!!

Aina löytyy joku joka tietää paremmin miksi juuri sinun pitäisi tehdä joku juttu tai sitten miksi et ole tehnyt niin.

Sitä olen usein miettinyt mikä ajaa ihmisen siihen, että toisten elämä kiinnostaa enemmän kuin oma? Aika usein kateus ja aikaansaamattomuus omassa elämässään.

Kadehditaan toisten tekemiä valintoja, ei voida julkisesti iloita niistä, vaan aletaan keksiä huonoja asioita. Ihmiset ovat tosi hyviä lannistamaan toisia.

Itse olen oppinut vuosien mittaan sen, että älä puutu toisten elämään tai arvostele sitä, sillä et elä tai asu sen ihmisen kanssa etkä nää mitä seinien sisällä oikeasti tapahtuu. On vain olettamuksia.

Älä oleta asioita tai syytä muita omista valinnoistasi tai tekemättä jättämistäsi asioista.

Hyvin usein myös elämme jossitellen ja "sit kun" elämää. Tai sitten elämme mennyttä elämää ja katkeroidumme, koska se ei ollutkaan sellaista, kuin juuri nyt toivoisimme sen olevan .

Mutta tosiasiassa olemme itse tehneet päätöksiä, jotka ovat johtaneet tuohon tilanteeseen tai ainakin hyvin usein näin asianlaita on. On toki asioita joille emme mahda mitään, silloin on löydettävä toisenlainen ratkaisu.

Miksi olla " kärpänen joka etsii reittiä ulos ja törmää ikkunaan kerta toisensa jälkeen" eikä osaa etsiä reittiä toista kautta ulos? Loppujen lopuksi joku " liiskaa" sitten ikkunaan...

Sitä olen ihmetellyt miksi esimerkiksi laihdutus ja hyvinvointi juttuja mietittäessä ollaan kokeiltu miljoona eri ruokavaliota ja dieettiä ja silti ei päästä asian kanssa eteenpäin. Palataan aina vain alkutilanteeseen.

Ei ehkä olla pureuduttu alussa kunnolla ongelmaan miksi ollaan päädytty tuohon tilanteeseen?

Kun selvitämme ongelman alkusyyn ja sen miksi olemme siinä pisteessä nyt, voimme alkaa miettiä ratkaisua tilanteeseen.

Joskus se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja siksi monen kohdalla yrittäminen loppuu liian aikaisin tai ympäriltä puuttuu ihmisiä, jotka tukisivat tuossa tilanteessa eteenpäin.

Sekin pitäisi tehdä selväksi, että aina kun tavoitteeseen pyritään joudutaan myös luopumaan jostakin.

Elämä on sitä, että jos haluaa jotain, joutuu myös usein luopumaan joistain asioista.

Tilalle saattaa tulla ja tuleekin hyvin usein parempia asioita.

Hyvin usein tavoite on myös liian kaukana.

Pitäisi iloita jo pienistäkin onnistumisista eikä asettaa tavoitetta liian kauaksi.

Iso tavoite koostuu "pienistä paloista", joilla etenet kohti sitä.

Usein kun aikaa menee unohdamme perimmäisen tavoitteen, koska emme muka huomaa mitään tuloksia ennen sitä. Pieniä asioita tapahtuu koko ajan ja niitä voi olla vaikea huomata arjessa. Silti siellä tapahtuu asioita. Pienet askelet vievät kohti isompaa tavoitetta.

Jo alkuun esimerkiksi se aamupalan lisääminen päivään on yksi iso, mutta merkittävä muutos.

Sitten seuraava voi olla yksi lenkki viikossa ja pikku hiljaa huomaat myös kaipaavasi näitä " hetkiä" itsellesi, koska saat niistä hyvää oloa ja mieltä.

Vertaistuki on myös hyvä apu. Unohda sellaiset " ystävät", jotka lannistavat, nauravat tavoitteellesi tai vähättelevät sitä. Tarvitset ympärillesi sinua tukevia ihmisiä eikä päinvastoin.

Älä mieti asioita, joissa olet mielestäsi epäonnistunut. Mieti tulevaa ja mitä voisit tehdä nyt.

Ympäröi itsesi sinua tukevilla ihmisillä.

Emme voi palata menneeseen, vaan olisi ymmärrettävä elää tätä päivää ja juuri tätä hetkeä.

Jokainen elämäntilanne voi vaatia vähän erilaisia ratkaisuja.

Kaikille ei käy kova treeni, vaan parempi vaihtoehto voi olla kevyt lenkki ulkona työpäivän jälkeen.

Jos kuormitat itseäsi liikaa tilanteeseen nähden, väsyt siihen ja innostus lopahtaa aika nopsaan.

Jokaikinen päivä on uusi mahdollisuus uusiin juttuihin.

Kukaan meistä ei ole ns. täydellinen ja toisaalta taas on juuri niin täydellinen kuin vain voi olla, sillä jokaisessa meissä on kipinää ja ainutlaatuisia asioita.

Meidän ei tarvitse tehdä samanlaisia asioita kuin naapurisi tai työkaverisi, vaan sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä.

Minä en ainakaan halua olla katkera ja miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin.

Mietin sitä mitä voin tehdä tänään paremmin.

En todellakaan halua olla se " kärpänen", joka liiskautuu ikkunaan, koska ei löydä reittiä ulos...

Elämä on annettu elettäväksi ei murehdittavaksi!

Ex-nyrkkeilijän elämää

Tällä kertaa aiheena on erittäin mielenkiintoinen laji ja sen harrastaja, nimittäin nyrkkeily ja Mika Tossavainen Kuopiosta.

Tunnen Mikan myös muutenkin, sillä hänen puolisonsa Eeva on ystäväni ja hän on myös personal trainer. Meillä on siis paljon yhteistä juteltavaa ja Eeva on myös yksi niitä ihmisiä ,joka rohkaisi minuakin aikoinaan tälle hyvinvointialalle.

Minä tutustuin Mikaan Eevan kautta ja alusta asti pidin Mikan huumorista ja suhtautumisesta elämään.

Hän ei oleta mitään eikä kulje nenä pystyssä, vaikka hänellä jos kenellä olisi siihen etuoikeus. Sellainen ura takana, että fanfaarit ovat paikallaan!!!

Lajina nyrkkeily on aika haastavaa, mutta myös mielenkiintoista.

Hän on melkoinen ammattilainen ja on etuoikeus päästä haastattelemaan häntä näin omassa blogissani. Opin tässä valtavasti uusia asioita myös itsekin. Olen super innoissani!

MILLAINEN MIKA SITTEN ON?

Mika on nyt 52-vuotias ja 4 lapsen isä.

Melkein kaikki lapsista ovat jo täysi-ikäisiä, mutta nuorin on vielä 9-vuotias.

Harrastukset liittyvät liikuntaan nykyäänkin. Mika harrastaa monipuolisesti liikkumista ja sen myös huomaa hänestä. Tavoitteena onkin säilyä hyvässä kunnossa ja terveenä mahdollisimman pitkään. Liikunta on elämäntapa, joka on säilynyt ammattilaisajoista.

Mikasta huokuu elämänilo ja huumori.

Kyselin Mikalta hiukan hänen hyvistä ja huonoista puolistaan ja sain vastaukseksi, että huumorintaju, pitkäjänteisyys ja sosiaalinen luonne ovat vieneet pitkälle.

Huonoina puolinaan Mika pitää pitkävihaisuutta, sillä jos hänet saa suututettua, lepyttely kestää ja voi olla vaikeaa. Tosin Mika ei pienistä ota itseensä.

VUODET URAN ALUSSA

Mennäänpä sitten vuosia taaksepäin ja Mikan uran alkuun.

Hän oli 15-vuotias aloittaessaan nyrkkeilyuraansa. Nyrkkeily kiehtoi jo pikkupojasta asti ja hän oli ihaillut kansainvälisiä lahjakkuuksia ja heidän taitoaan lajissa. Lajissa kiinnosti se, miten nyrkkeilijä pystyi suojaamaan kasvonsa ilman, että kasvoissa oli jälkeäkään matsin jälkeen. Taito suojata itseään ja rohkeus mennä kehään! Aluksi Mika lähti liikkeelle peruskurssilta, jossa keskityttiin juurikin suojaamiseen ja itsepuolustukseen.

Valmentaja Jukka Pasanen on ollut aina tärkeässä roolissa ja Mikan mukaan hän ei olisi ilman valmentajansa rohkaisua lähtenyt ihan ensimmäisiin kisoihin.

Muutoinkin valmentaja on ollut tärkeässä roolissa koko uran ajan. Ura lähti etenemään ensin pienistä kisoista ja sitten isommille areenoille juurikin valmentajan kehoituksesta lähteä kokeilemaan miltä tuntuu.

Ura on myös vaatinut pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä harjoitella.

Menestyminen on vaatinut valtavasti töitä ja elämä on pyörinyt nyrkkeilyn ehdoilla. Päivät ovat olleet rutiininomaisia ja aikataulutettuja.

Henkilökohtainen elämä tuli usein kaiken tämän varjossa ja ehdoilla.

Kun laji on kuitenkin rakas ja intohimon kohde, mikään ei tullut sen eteen eikä se tuntunut työltä.

Mika oli vaatimaton kuten me suomalaiset hyvin usein olemme ajatustemme kanssa, " no enkai minä nyt sinne lähde? Enkai minä nyt pärjää?"

No kyllähän hän lähti ja pärjäsi ja se tuli todistettua monta monituista kertaa vaatimattomasta asenteesta huolimatta.

Menestystä tuli mm: 3 eri painoluokan SM mestaruuksia, Baltian maiden mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus, 2 kertaa MM edustus ja lukuisia määriä kansallisia ja kansainvälisiä turnausvoittoja.

Nyt takana on yli 200 kilpaottelua.

Sanoma voisi olla se, että lähde ja tee kaikesta huolimatta. Eniten harmittelemme niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä.

Itse liputan myös valmentajille. Jokainen meistä tarvitsee jonkunlaisen valmentajan sparraamaan ja viemään oikeaan suuntaan elämässä. Oikeanlaiset ihmiset vievät sinua eteenpäin.

Mieti siis millaisessa seurassa elämääsi vietät!

Mika pääsi elämään unelmaansa eli harrastuksesta tuli ammatti.

Tottakai kova työ ja lahjakkuus toi menestystä pikku hiljaa ja ekat kisat päätyivät voittoon ja lukuisiin voittoihin senkin jälkeen. Kisoja ennen oli kuitenkin valmistauduttava monella tavalla ja esimerkiksi ruokailut olivat tärkeässä roolissa. Painolla oli merkitystä mihin sarjaan joutui tai pääsi kisaamaan. Treenejä rytmitetään ennen kisaa ja samoin palautumisen merkitys on iso. Nämä asiat eivät useinkaan näy meille ulkopuolisille.

Vastoinkäymisiä tuli kaikesta huolimatta myös. Menestyminen vaatii veronsa. Se on monien vastoinkäymistenkin summa. Useat käsiloukkaantumiset varjostivat uraa. Vaati lujuutta nousta uudelleen ja uudelleen ylös.

Perhesuhteet kärsivät ja urheilijan puolisoilta vaaditaan usein paljon. Olen kuullut aiemminkin tarinoita siitä miten itsekkäitä urheilijoiden täytyy olla ja perheen voi olla vaikea ymmärtää sitä. Ainaiset kisamatkat ja pitkät poissaolot varjostivat perhe-elämää. Uralla oli hintansa!

Omat vanhemmatkaan eivät hyväksyneet tällaista ura valintaa. Pelko lajia kohtaan oli ehkä suurin syy.

Pikku hiljaa ikä alkoi tehdä tehtävänsä ja loukkaantumisia alkoi tulla enemmän. Silloin oli aika miettiä uran lopettamista. Ennen sitä tuli kuitenkin tarjouksia ammattilaisurasta ja Mika tarttui siihen, sillä ehdolla, että lopettaisi muutaman vuoden sisällä. Hän halusi vielä kokea ammattinyrkkeilyn puolen, mutta ei ollut enää aikomustakaan jatkaa vuosia eteenpäin.

Kaikenkaikkaan ura kesti noin 20-vuotta. Takana lukuisat lukuisat voitot, arvomitalit ja saavutukset.

Kyselin jäikö jokin asia harmittamaan ja vastaus oli selkeä : Ei koska kaikki kortit oli katsottu ja kokeiltu.

Eniten elämässä hamitellaan asioita, joita ei koskaan tehty.

Oli saatu paljon ja enemmänkin. Ei harmittanut lopettaa.

Idoleinaan Mika pitää mm. Jorma Ollikaista, Thomas Hearnsia, Sugar Rayta ja Marvin Hagleria.

ELÄMÄ NYT

Olen myös päässyt hiukan kokeilemaan nyrkkeilyä Mikan kanssa pistareiden merkeissä. Heillä on Eevan kanssa yhteinen yritys Kuopion Kuntobox ja silloin tällöin treffataan myös treenien merkeissä.

Mika toimiikin nykyään hyvinvointialan yrittäjänä ja teki myös keikkoja liikuntakeskuksille.

Hänen kauttaan voi saada yrityksille turva-ja itsepuolustuskoulutusta.

Urheilu on elämäntapa ja se kulkee mukana aina. Mikasta huokuu hyväntuulisuus.

Nyt Mika elää seesteistä elämää ja kehottaa ihmisiä kokeilemaan erilaisia lajeja ja löytämään sieltä oman intohimonsa. Voittaminen tai menestyminen ei ole tärkeintä, vaan pääasia on, että nauttii lajista ja liikkuu.

Mikan toive tulevaisuuteen on, että saisi mahdollisimman monen muuttamaan suuntaa elämäntavoissaan parempaan suuntaan ja olisi myös antoisaa päästä auttamaan kilpaurheilijoita urallaan eri levelille!

Kiitos Mika tästä tuokiosta!

Toivon, että moni saa inspiraatiota näistä ajatuksista ja uskoa itseensä. Älä kuuntele mitä naapuri sanoo, vaan tee sitä mitä itse haluat.

Ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä, jotka tukevat sinua, silloin kaikki on mahdollista.

Mikan motto : Jos ei nyt niin koska sitten?