Tällä kertaa aiheena on erittäin mielenkiintoinen laji ja sen harrastaja, nimittäin nyrkkeily ja Mika Tossavainen Kuopiosta.
Tunnen Mikan myös muutenkin, sillä hänen puolisonsa Eeva on ystäväni ja hän on myös personal trainer. Meillä on siis paljon yhteistä juteltavaa ja Eeva on myös yksi niitä ihmisiä ,joka rohkaisi minuakin aikoinaan tälle hyvinvointialalle.
Minä tutustuin Mikaan Eevan kautta ja alusta asti pidin Mikan huumorista ja suhtautumisesta elämään.
Hän ei oleta mitään eikä kulje nenä pystyssä, vaikka hänellä jos kenellä olisi siihen etuoikeus. Sellainen ura takana, että fanfaarit ovat paikallaan!!!
Lajina nyrkkeily on aika haastavaa, mutta myös mielenkiintoista.
Hän on melkoinen ammattilainen ja on etuoikeus päästä haastattelemaan häntä näin omassa blogissani. Opin tässä valtavasti uusia asioita myös itsekin. Olen super innoissani!
MILLAINEN MIKA SITTEN ON?
Mika on nyt 52-vuotias ja 4 lapsen isä.
Melkein kaikki lapsista ovat jo täysi-ikäisiä, mutta nuorin on vielä 9-vuotias.
Harrastukset liittyvät liikuntaan nykyäänkin. Mika harrastaa monipuolisesti liikkumista ja sen myös huomaa hänestä. Tavoitteena onkin säilyä hyvässä kunnossa ja terveenä mahdollisimman pitkään. Liikunta on elämäntapa, joka on säilynyt ammattilaisajoista.
Mikasta huokuu elämänilo ja huumori.
Kyselin Mikalta hiukan hänen hyvistä ja huonoista puolistaan ja sain vastaukseksi, että huumorintaju, pitkäjänteisyys ja sosiaalinen luonne ovat vieneet pitkälle.
Huonoina puolinaan Mika pitää pitkävihaisuutta, sillä jos hänet saa suututettua, lepyttely kestää ja voi olla vaikeaa. Tosin Mika ei pienistä ota itseensä.
VUODET URAN ALUSSA
Mennäänpä sitten vuosia taaksepäin ja Mikan uran alkuun.
Hän oli 15-vuotias aloittaessaan nyrkkeilyuraansa. Nyrkkeily kiehtoi jo pikkupojasta asti ja hän oli ihaillut kansainvälisiä lahjakkuuksia ja heidän taitoaan lajissa. Lajissa kiinnosti se, miten nyrkkeilijä pystyi suojaamaan kasvonsa ilman, että kasvoissa oli jälkeäkään matsin jälkeen. Taito suojata itseään ja rohkeus mennä kehään! Aluksi Mika lähti liikkeelle peruskurssilta, jossa keskityttiin juurikin suojaamiseen ja itsepuolustukseen.
Valmentaja Jukka Pasanen on ollut aina tärkeässä roolissa ja Mikan mukaan hän ei olisi ilman valmentajansa rohkaisua lähtenyt ihan ensimmäisiin kisoihin.
Muutoinkin valmentaja on ollut tärkeässä roolissa koko uran ajan. Ura lähti etenemään ensin pienistä kisoista ja sitten isommille areenoille juurikin valmentajan kehoituksesta lähteä kokeilemaan miltä tuntuu.
Ura on myös vaatinut pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä harjoitella.
Menestyminen on vaatinut valtavasti töitä ja elämä on pyörinyt nyrkkeilyn ehdoilla. Päivät ovat olleet rutiininomaisia ja aikataulutettuja.
Henkilökohtainen elämä tuli usein kaiken tämän varjossa ja ehdoilla.
Kun laji on kuitenkin rakas ja intohimon kohde, mikään ei tullut sen eteen eikä se tuntunut työltä.
Mika oli vaatimaton kuten me suomalaiset hyvin usein olemme ajatustemme kanssa, " no enkai minä nyt sinne lähde? Enkai minä nyt pärjää?"
No kyllähän hän lähti ja pärjäsi ja se tuli todistettua monta monituista kertaa vaatimattomasta asenteesta huolimatta.
Menestystä tuli mm: 3 eri painoluokan SM mestaruuksia, Baltian maiden mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus, 2 kertaa MM edustus ja lukuisia määriä kansallisia ja kansainvälisiä turnausvoittoja.
Nyt takana on yli 200 kilpaottelua.
Sanoma voisi olla se, että lähde ja tee kaikesta huolimatta. Eniten harmittelemme niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä.
Itse liputan myös valmentajille. Jokainen meistä tarvitsee jonkunlaisen valmentajan sparraamaan ja viemään oikeaan suuntaan elämässä. Oikeanlaiset ihmiset vievät sinua eteenpäin.
Mieti siis millaisessa seurassa elämääsi vietät!
Mika pääsi elämään unelmaansa eli harrastuksesta tuli ammatti.
Tottakai kova työ ja lahjakkuus toi menestystä pikku hiljaa ja ekat kisat päätyivät voittoon ja lukuisiin voittoihin senkin jälkeen. Kisoja ennen oli kuitenkin valmistauduttava monella tavalla ja esimerkiksi ruokailut olivat tärkeässä roolissa. Painolla oli merkitystä mihin sarjaan joutui tai pääsi kisaamaan. Treenejä rytmitetään ennen kisaa ja samoin palautumisen merkitys on iso. Nämä asiat eivät useinkaan näy meille ulkopuolisille.
Vastoinkäymisiä tuli kaikesta huolimatta myös. Menestyminen vaatii veronsa. Se on monien vastoinkäymistenkin summa. Useat käsiloukkaantumiset varjostivat uraa. Vaati lujuutta nousta uudelleen ja uudelleen ylös.
Perhesuhteet kärsivät ja urheilijan puolisoilta vaaditaan usein paljon. Olen kuullut aiemminkin tarinoita siitä miten itsekkäitä urheilijoiden täytyy olla ja perheen voi olla vaikea ymmärtää sitä. Ainaiset kisamatkat ja pitkät poissaolot varjostivat perhe-elämää. Uralla oli hintansa!
Omat vanhemmatkaan eivät hyväksyneet tällaista ura valintaa. Pelko lajia kohtaan oli ehkä suurin syy.
Pikku hiljaa ikä alkoi tehdä tehtävänsä ja loukkaantumisia alkoi tulla enemmän. Silloin oli aika miettiä uran lopettamista. Ennen sitä tuli kuitenkin tarjouksia ammattilaisurasta ja Mika tarttui siihen, sillä ehdolla, että lopettaisi muutaman vuoden sisällä. Hän halusi vielä kokea ammattinyrkkeilyn puolen, mutta ei ollut enää aikomustakaan jatkaa vuosia eteenpäin.
Kaikenkaikkaan ura kesti noin 20-vuotta. Takana lukuisat lukuisat voitot, arvomitalit ja saavutukset.
Kyselin jäikö jokin asia harmittamaan ja vastaus oli selkeä : Ei koska kaikki kortit oli katsottu ja kokeiltu.
Eniten elämässä hamitellaan asioita, joita ei koskaan tehty.
Oli saatu paljon ja enemmänkin. Ei harmittanut lopettaa.
Idoleinaan Mika pitää mm. Jorma Ollikaista, Thomas Hearnsia, Sugar Rayta ja Marvin Hagleria.
ELÄMÄ NYT
Olen myös päässyt hiukan kokeilemaan nyrkkeilyä Mikan kanssa pistareiden merkeissä. Heillä on Eevan kanssa yhteinen yritys Kuopion Kuntobox ja silloin tällöin treffataan myös treenien merkeissä.
Mika toimiikin nykyään hyvinvointialan yrittäjänä ja teki myös keikkoja liikuntakeskuksille.
Hänen kauttaan voi saada yrityksille turva-ja itsepuolustuskoulutusta.
Urheilu on elämäntapa ja se kulkee mukana aina. Mikasta huokuu hyväntuulisuus.
Nyt Mika elää seesteistä elämää ja kehottaa ihmisiä kokeilemaan erilaisia lajeja ja löytämään sieltä oman intohimonsa. Voittaminen tai menestyminen ei ole tärkeintä, vaan pääasia on, että nauttii lajista ja liikkuu.
Mikan toive tulevaisuuteen on, että saisi mahdollisimman monen muuttamaan suuntaa elämäntavoissaan parempaan suuntaan ja olisi myös antoisaa päästä auttamaan kilpaurheilijoita urallaan eri levelille!
Kiitos Mika tästä tuokiosta!
Toivon, että moni saa inspiraatiota näistä ajatuksista ja uskoa itseensä. Älä kuuntele mitä naapuri sanoo, vaan tee sitä mitä itse haluat.
Ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä, jotka tukevat sinua, silloin kaikki on mahdollista.
Mikan motto : Jos ei nyt niin koska sitten?