Parisuhde vai pari suhdetta?

Innostuin ja aiemmin miettimään aihetta parisuhde, joka liittyy myös ihmisen hyvinvointiin. Olen myös lukenut erästä kirjaa aiheeseen liittyen sekä käynyt nettikurssia. Siitä se kiinnostus sitten heräsi.


Jokainen meistä on ollut jonkunlaisessa suhteessa, joko perheessä tai sitten kumppanin kanssa. Enkä tarkoita pelkästään ns. normaalia parisuhdetta miehen ja naisen välillä. Useimmilla meistä on kuitenkin pariutumisvietti, osalla voimakkaampi kuin toisilla.


Pohjimmiltaan kaipaamme elämäämme jonkinlaista rakkautta. Rakkaus onkin hyvin moninainen käsite ja voi käsittää monenlaisia asioita.

Harva meistä haluaa olla yksin, toki on niitäkin ketkä viihtyvät itsekseen, mutta itse luulen, että aina meillä on luontaisesti jonkunlainen kaipuu kanssaihmisen kanssa olemiseen, ainakin jossain muodossa. Se on vain "kirjoitettu" meidän geeneihin. Minusta se on luonnollista.



Ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Jotta voisimme hyvin täytyy nuo kaikki osa-alueet olla kunnossa. Jos fyysinen puoli tökkii, keho alkaa sanoa vastaan sairasteluilla ja krempoilla, jolloin voi olla aiheellista pysähtyä miettimään onko treenit ehkä liian rankkoja elämäntilanteeseen nähden?

Psyykkinen puoli vaikuttaa todella paljon yleisjaksamiseen. Jos mieli on maassa, ei liikuntakaan maistu. Psyyke voi häiriintyä monesta asiasta. Vastoinkäyminen voi laukaista masennuksen. Se on iso osa meidän hyvinvointiamme.

Mielen ja pään sisäisiä asioita ei voi koskaan vähätellä.

Sosiaalinen puoli on sitten se, että miten pärjäät kanssa ihmisten kanssa? Onko sinulla kavereita ja ystäviä? Onko rakkautta elämässä?

Miten voit parisuhteessasi?



Rakkaudella on iso merkitys! Se vaikuttaa suoraan myös meidän psyykkeeseemme.

Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat toinen toisiinsa. Jos yksikin alue on huonossa jamassa, vaikuttaa se suoraan kaikkiin muihinkin osa-alueisiin.

Moni varmasti tunnistaa esim. sen jos olet sairastellut paljon tai teet töitä liikaa , treenit eivät kulje ja et pääse välttämättä viikkoihin edes treenailemaankaan. Samanaikaisesti ärsytys kasvaa mielessä ja olemme ehkä huonommalla tuulella useammin. Se taas kohdistuu suoranaisesti sosiaalisiin suhteisiimme ja emme ehkä ole parasta seuraa siinä tilanteessa.


Parisuhteella on myös iso merkitys millainen olet. Itse muistelen nuoruusvuosia, jolloin ei ehkä ihan ajatellut loppuun asti sitä millaisen ihmisen kanssa lyöttäydyt yhteen. Täysin vastakohdat harvoin tulevat pidemmän päälle toimeen. Se on todettu!

Samoin saatoin itse olla hyvin ehdoton suhteissa ja katsoin maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Hyvin usein jouduin kuitenkin toteamaan sen ettei kukaan meistä ole täydellisiä. Tein paljon virheitä, mutta niitä tehdään varmasti kaikki. Niillä oli varmasti jokin tarkoitus ja opetuskin.


Jos mietin omia suhteitani taaksepäin, niin olen aina elänyt pitkiä suhteita miesten kanssa. Jo nuorena aloitin seurustelun ja siinä meni vuosia, kunnes olin hetken aikaa yksin ja silloin poikaystävät vaihtuivat tiuhaan. Olen toisaalta sitä mieltä, että se oli hyvä aika " villiintyä" ja katsoa elämää eri kantilta. Toisaalta aikajaksot ovat olleet syklejä, kahdenkympin aikaan tapasin poikieni isän ja olin hänen kanssaan yli 10-vuotta, menimme naimisiinkin. Kolmenkympin jälkeen koin jonkinlaisen kriisin ja erosimme . Hain jotain elämältä mitä en ollut siihen mennessä saanut. Olin todella "yksin" omien ajatusteni kanssa.


Kari asteli siinä vaiheessa elämääni ja sain jakaa ajatuksiani ihan toisella tavalla. Löysin ihmisen, joka kuunteli ja joka halusi viettää aikaa kanssani. Meillä on todella mukavaa yhdessä, sillä huumori on myös tehnyt arjesta helpompaa. Jokainen kuitenkin tietää, että arki voi olla todella raskasta, mutta toisaalta sen ei pitäisi olla, vaan sen arjen kuuluisi olla juurikin mukavaa ja jotta voit nauttia elämästä jokaikinen päivä.


Monta kertaa tämän 45-vuoden aikana olen saanut myös pettyä, elämä ei aina suju kuten toivoisi.

Kun itse rämpii virheiden seassa ja miettii miten aiemmin odotti toisen olevan virheetön, tajusi ettei sellaista ihmistä ole olemassakaan.

Aina kun erehtyy sanomaan "etten minä ikinä tee sitä tai tätä"...tajusi kohta tehneensä juuri sen asian. Olenkin tullut siihen tulokseen, että turhaa odottaa täydellisyyttä, koska en itsekään ole sellainen. Helpottava oivallus!


Millainen on sitten hyvä suhde? Monelle tuottaa vaikeuksia hyväksyä sitä, että kehitymme koko ajan, olemme "kesken" ja meidän tulisi rakastaa ihan ensin "itseämme", jotta voimme rakastaa toista ihmistä.


Ristiriitoja tulee jokaiseen suhteeseen. En usko, että olisi parisuhdetta, jossa niitä ei olisi.

Itsestä riippuu miten ristiriitoja käsittelee. Kukaan ei ole aina oikeassa. Tämä olisi hyvä muistaa!

Toinen asia on se, ettet voi muuttaa toista osapuolta. Et vain voi. Joko hyväksyt hänet virheineen tai sitten jatkat matkaasi. On loputon suo odottaa, että toisesta tulisi juuri sellainen kuin SINÄ haluat. Joitain asioita voi muuttaa, mutta se täytyy lähteä toisen osapuolen omasta halusta.

Ja kun muistat ettet ole vastuussa myöskään toisen ihmisen tekemistä asioista. Ne ovat hänen valintojaan eivät sinun.


Kolmas asia mikä tulee mieleen omasta kokemuksesta on se, että tee asioita välillä myös toisen mieliksi. Joskus voi joustaa omista jutuistaan. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että täytyisi aina tehdä vastoin omaa tahtoaan. Kummallakin pitää ja voi olla omia mielenkiinnon kohteita. Jokaista asiaa ei tarvitse tehdä yhdessä. Mutta on hyvä olla myös yhteistä halua tehdä asioita yhdessä.


Miksi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä?

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta meillä on luultavasti vain yksi elämä ( tosin sitähän emme tiedä todellisuudessa) ja jos se elämä menee suu mutrussa ja koko ajan murehtien, niin olisiko aika tehdä asialle jotakin?

Jos on lapsia kuvioissa tehkää aina viimeiseen asti kaikkenne suhteen eteen, uusioperhe ei koskaan korvaa ydinperheen läsnäoloa. Se on vain niin.

Jos et käännä viimeistäkin korttia suhteen eteen, tulet katumaan sitä. Jokaisessa suhteessa on ongelmansa.


On täysin sinusta itsestäsi kiinni miten käyttäydyt suhteessasi. Miten käsittelet riitoja? Pystytkö antamaan anteeksi? Onko rakkautesi myös hyvä ystäväsi? Kunnioitatko toista?


Minäkään en voi tietää mitä tulevaisuus tuo, menenkö naimisiin vielä joku päivä vain en?

Tällä hetkellä on hyvä näin. En edes halua ajatella liikaa tulevaisuutta, eletään päivä kerrallaan ja nautitaan elämästä juuri nyt. Minulla on rakkautta elämässäni ja olen siitä kiitollinen. Monenlaista rakkautta. Perhe on tärkeä minulle ja meillä on aina osoitettu kaikki tunteet isosti.


Näin naistenpäivänä jää miettimään myös keskinäistä kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Se on tosi tärkeää. Jos et kunnioita toista, miten voit kuvitella rakastavasi häntä?

Maailmassa on vieläkin paljon naisia joita ei kunnioiteta ja kohdellaan törkeästi.


Rakkaus on tärkeää ja se vaikuttaa suoraan hyvinvointiisi.



" Oikea ihminen ei ole se, jonka kanssa on aina kivaa, vaan se jota ilman kaikki on tyhmää".


PUHELIN: 0505914618 | SÄHKÖPOSTI: ptmerjaa@gmail.com

AUKIOLOAJAT: Joustavasti sopimuksen mukaan - myös viikonloppuaikoja

SIJAINTI: Varpaisjärvi (Lapinlahti), Pohjois-Savo

   Y-tunnus 2882602-3

  • Facebook -logo
  • Instagram -logo

2020 © Merja Hartikainen | Design by AnnaS.