My Story



En ole koskaan ollut mikään suuri puheiden pitäjä, mutta tässä viime vuosien aikana olen sitä kuitenkin harrastanut jonkin verran. 

Olen halunnut kertoa ihmisille sen mitä itse olen kokenut.


Olen  työskennellyt todella pitkän työuran terveydenhuollon puolella hammashoitajana ja  nähnyt myös sen miten huonosti iso osa ihmisistä voi. 

Päivittäin törmännyt siihen miten paljon ihmisillä on lääkkeitä käytössä.

Sen enempää arvostelematta muiden vointia, voin kertoa sen kokemuksesta ettei se terveys ole todellakaan mikään itsestäänselvyys kenellekään meistä.

Moni joka  tuntee minut tietää, että olen luonteeltani iloinen, pirteä ja sosiaalinen ihminen.




Aina asia ei kuitenkaan ole ollut niin.

Olin about 35-vuotias, kun terveyteni alkoi lipsua huonompaan suuntaan. Siihen asti olin saanut porskuttaa ihan huoletta. Olin toki liikuntaa harrastanut aina ja myös miettinyt ruokailujani aiemminkin. Mutta yhtäkkiä olo alkoikin muuttua väsyneeksi ja alakuloiseksi.

Tulin töistä kotiin, suoriuduin juuri ja juuri arkiaskareista ja sen jälkeen en jaksanut enää kuin maata sohvalla ja itkeä. Kyllä todellakin itkeä!

Kotiväki alkoi  kysellä miten olen koko ajan noin väsynyt. Avopuolisoni sanoi minulle monet kerrat, että ethän sinä voi jatkaa noin ? Mikä sulla oikein on?


Sitä jatkui ja jatkui ja olin oikeasti rehellisesti sanottuna burnoutin partaalla. Töissä käyminen oli suoriutumista päivistä. Olin kuin kävelevä zombie.

Liikuntaa yritin vielä hätäpäissäni harrastaa väkisin (mikä oli vikatikki, sillä keho oli jo muutoinkin kovilla) se vain rasitti entisestään eikä todellakaan palauttanut siinä vaiheessa.  En oikeasti ymmärtänyt mikä minua vaivasi.



Paino alkoi nousta ja kynnet lohkeilla. Mikään ei auttanut vaikka minkälaisia tabuja vetelin naamaani. 

Loppujen lopuksi sain diagnoosin > kilpirauhasen vajaatoiminta.

No joku miettii ,että sehän on niin yleinen vaiva että mikäpä tuossa??!!

Tuota lausetta en todellakaan halunnut kuulla.

Minun olooni se vaikutti kokonaisvaltaisesti ja menetin melkein itseni ja oman persoonani sen takia. Olin masennuksen partaalla ja niin väsynyt  päivisin töissä, että silmät olisi pitäneet olla tikuilla auki! 

Sitten alkoi suolisto-oireet, jotka tietenkin liittyivät kilpirauhasvaivaani. 


Kukaan ei silti opastanut mitä minun olisi pitänyt tehdä. Luin artikkeleita ja kirjoja, joista otin ohjeita ruokailuihin.

Olin niin tunnollinen etten millään voinut myöntää sitä etten kovin pitkään jaksaisi sitä rataa.

Huomasin, että stressi oli pahasta, olo meni vain huonommaksi mitä kiireisempiä päivät olivat.

Vatsaan koski kesken työpäivien ja jouduin tosi paljon miettimään mitä suuhuni laitan. 

Karsin pois milloin mitäkin ja silti oireilu vain jatkui.


 En silloin ymmärtänyt, että suolistossa oli varmasti tulehdustila päällä koko ajan ja mikään ei kunnolla imeytynyt ruuista ravinteiksi. Elimistö ei toiminut kunnolla. Olin vain helkutin väsynyt koko ajan.

Olinhan minä popsinut vitamiinejakin hätäpäissäni, mutta eipä se olo siitä vain korjaantunut.



Siinä vaiheessa kun sain lääkityksen vaivaani, hain töissä aslak kuntoutukseen, joka oli tarkoitettu siihen, että ennalta ehkäistäisiin töistä poissaoloja ja myös kannustettaisiin jaksamaan töissä pidempään terveenä.

Moni sanoi aiemmin, että sehän on kuin loma kun pääset sinne!  No tietyllä tavalla se olikin, mutta minulle se oli ehkä se hetki elämässä, että aloin ajatella itseäni enemmän.

Kuntoutuksen aikana päätin myös, että lähden kouluttautumaan liikunta-alalle, mikä kiinnosti minua todella paljon.

Olin päättänyt tehdä elämälleni jotakin!

Se päivä, kun tein nuo päätökset oli varmasti yksi parhaimmista  päivistä elämässäni.

Aslak kuntoutus avasi minun silmäni siitä, että jokaisen meistä tulisi ajatella omaa jaksamistaan sillä se on kaiken perusta. Jos itse voi huonosti se heijastuu kaikkeen ympärilläsi.

Kukaan muu ei tee niitä asioita sinun puolestasi. 


Kilpirauhasvaivani jatkuivat kyllä ja olo heittelehti vuosia, kunnes sain nämä fitlinen jauhot käyttööni. 

Vertasin labra-arvojani vuoden takaisiin.

Olin viime elokuulla käynyt verikokeissa ja aloitin juuri silloin tuotteiden käytön.  Nyt vuosi sen jälkeen labra-arvoni olivat parhaimmat vuosiin! Jopa varastorauta arvoni oli kohonnut vaikken ollut mitään rautakuureja syönyt. Kilpirauhasarvoni olivat niin hyvät, että melkein tuntui jo sille kuin vuosia sitten ennenkuin tuota vaivaa minulla todettiinkaan.

Tämä tarina on minun oma kokemukseni ja siihen ei mikään virallinen taho tai instanssi pysty sanomaan ettet oikeasti voi sanoa noin lisäravinteista. Kyllä minä todellakin voin ja aion sen kertoa myös muillekin joita vähääkään kiinnostaa oma hyvinvointi.


Jotkut saattavat sanoa lisäravinteista, että en ole huomannut mitään muutosta olossani?

No sekin on tosi yksilöllistä miten mikäkin keneenkin vaikuttaa. Joku huomaa heti muutoksia ja toinen ei ollenkaan. Minulla on mustaa valkoisella miten terveydentilani on muuttunut vuodessa.

Mutta kysymys kuuluukin miksi ihmeessä aina pitää huomata jotain? Onko pakko olla aina niin huonossa kunnossa ennenkuin turvautuu näihin juttuihin vai eikö voisi jo ennaltaehkäistä sitä ettei se oma olo romahda tai tule niitä pahoja vaivoja? 

Oma terveys on ehkä elämäsi järkevin sijoitus!

PUHELIN: 0505914618 | SÄHKÖPOSTI: ptmerjaa@gmail.com

AUKIOLOAJAT: Joustavasti sopimuksen mukaan - myös viikonloppuaikoja

SIJAINTI: Varpaisjärvi (Lapinlahti), Pohjois-Savo

   Y-tunnus 2882602-3

  • Facebook -logo
  • Instagram -logo

2020 © Merja Hartikainen | Design by AnnaS.