BLOGI

Liikunnan voimaa lapsuudesta

Updated: Aug 27




Olen elänyt lapsuuteni maalla ja liikunta on  kuulunut elämääni aina.

Siihen aikaan ei ollut tietokoneita tai älypuhelimia, joten sitä lähdettiin pyörillä uimaan tai heiluttiin heinäladossa. 

Arkiliikuntaa tuli väkisinkin ja juostiin paljain jaloin pellolla ja taisipa siinä jokunen kerta jalka talsiutua ihan suoraan lehmän "kakkaan".


Olin itse aika liikkuvaista sorttia ja hankkiuduin usein hankaluuksiinkin. 

Pahin onnettomuuksista oli, kun jäin traktorin alle 6-vuotiaana. Silloin taistelin elämän ja kuoleman välillä ja jouduin sairaalaan kahdeksi kuukaudeksi. Oli minuuteista kiinni, että jouduin ajoissa hoitoon. Maalta kun on pitkä matka lähimpiin terveyskeskuksiin, saatikka sairaalaan.


Minulle tehtiin leikkauksia ja jokunen suojelusenkeli oli vissiin päättänyt, että tämä tyttö selviää tästä, vaikka väkisin niinpä parannuin täysin, lukuunottamatta arpea, joka kulki vatsani halki muistuttamassa siitä, että hengenlähtö oli lähellä.


No sehän ei tahtiani hidastanut silloin kovin pitkään, vaan eläväinen kun olen, niin onnettomuus ei jäänyt viimeiseksi. Tosin noin pahoja juttuja en onneksi käynyt enää läpi, mutta kylläpä niitä arpia karttui milloin mihinkin. Eikös sitä sanota, että arvet ovat elettyä elämää... muistoja asioista.
Ratsastus oli myös yksi lempiharrastuksistani nuorena, omistin oman poninkin ja putosin selästä ties kuinka monta kertaa. Mutta ylös vain noustiin ja eikun uudelleen laukkaamaan.

Vielä nykyäänkin pidän hevosista enkä pelkää ratsastaa, vaan lähden mielelläni ratsun selkään. Hevoset ovat sellaisia terapia eläimiä. 


Myös yleisurheilu oli yksi niistä lajeista, joita lapsuudessa ja nuoruudessa harrastin. Lyhyitä matkoja ja pituushyppyä. Kävin kisoissa ja pärjäsinkin hyvin piirinmestaruustasolla. Olin pieni kirppu, mutta sitäkin sinnikkäämpi. Sekin laji kuitenkin jäi, vaikka mahdollisuus olisi ollut menestyä. Nuoruus veti kuitenkin muihin juttuihin. Ehkä olisin  tarvinnut myös tiukkaa valmennusta, jota täällä maalla ei siihen aikaan juuri ollut.

Judo oli lukiovuosien kokeilussa ja suoritin siinä ensimmäisen vyön, mutta pitkien harrastusmatkojen takia en sitten jatkanut lajia kuitenkaan, vaikka tykkäsinkin kovasti. 


Laskettelu oli mukana lapsuudesta asti, olimme perheen kanssa reissailleet ympäri Suomen rinteitä ja asuimme Tahkon ja Nipasen lähellä, joten siellä tuli käytyä myös usein.

 Lukioaikaan heitin myös laskettelureissun Itävaltaan.


Aikuisiällä tutustuin saliurheiluun, ryhmäliikuntaan ja uiminen oli myös ollut minulle aina mukava juttu, joten suoritin myöskin kansainvälisen sukelluskortin muutama vuosi sitten. Nyt olen alkanut tutustua joogan saloihin, joka kuulostaa rauhalliselle tällaiselle luonteelle, mutta ehkä se onkin hyvä tasapainottaja elämään...


Olen aina ollut monipuolisten lajien kannattaja. Jokainen löytää varmasti sen oman juttunsa sieltä. 

On olemassa niin paljon mahdollisuuksia.

Rauhallisempaa lajia ja sitten sitä säpäkämpää myös. 

Koiran kanssa lenkkeily on nykyään terapiaa kiireisille päiville ja nautin siitä että, voin rauhassa kävellä luonnon keskellä ilman hälinää ympärillä.

Jokainen tarvitsee joskus niitä hetkiä, kun voi vain olla ja nauttia hetkestä. 

Se miksi halusin kertoa omia kokemuksia omilta lapsuusvuosiltani on se, että miettisimme jokainen kohdallamme sitä mistä nautimme tai mistä ehkä joskus olemme nauttineet. Ne asiat voi löytää myös uudelleen vuosien jälkeen.


Lapsuuden aikana opitut asiat vain muistuvat mieleen myös myöhemmin. Siksi ei turhaan puhuta siitä, että lasten liikkuminen on tärkeää! 

Mutta se ei tarkoita sitä, että vaikket olisi lapsuudessa tykännyt liikunnasta ettetkö voisi aikuisena löytää oman lajisi noiden lukuisien lajien joukosta. 


Liikunta on lääke ja sitä suositellaan jossakin muodossa jokaiselle. Ei sen tarvitse olla kilpaurheilua tai mitään huippuhienoa hifistelyä, vaan normaali arkiliikunta ja sen lisääminen jo tuovat hyvää oloa.

Myös tietyt sairaudet ja kivut voivat rajoittaa liikkumista, mutta varmasti liikkuminen oikeassa muodossa voi tuoda piristystä mieleen ihan jokaiselle.

 

Iän myötä joudut myös olemaan armollisempi itsellesi, ei ole enää niin väliä  vaikka ne kurvit eivät olisi niin tiukkaan trimmatut vaan pääasia on, että voit hyvin ja tunnet olosi hyväksi omassa kropassasi. 

Siksi myös liikuntamuotoja voi joutua miettimään uudelleen.

Ehkä se mitä teit 10 vuotta sitten ei enää olekaan se sinun juttusi, vaan on aika löytää jokin uusi juttu :)



OTA YHTEYTTÄ

Soita, lähetä sähköpostia tai täytä yhteydenottolomake,

odotan innolla yhteydenottoasi! Ota askel kohti parempaa hyvinvointia!

PUHELIN: 0505914618 | SÄHKÖPOSTI: ptmerjaa@gmail.com

AUKIOLOAJAT: Joustavasti sopimuksen mukaan - myös viikonloppuaikoja

SIJAINTI: Varpaisjärvi (Lapinlahti), Pohjois-Savo

   Y-tunnus 2882602-3

  • Facebook -logo
  • Instagram -logo

2020 © Merja Hartikainen | Design by AnnaS.