Kesä sai ajatuksia taas virtaamaan ja siksipä päätin kirjoitella omia ajatuksiani tästä kesästä.
Moni voi miettiä blogia nykyaikana jo vähän vanhanaikaisena, mutta itseasiassa itse tykkään kirjoitella ja se on oiva tapa purkaa ajatuksiaan ja tuntojaan, joten miksipä ei.
Ei kaiken tarvitsekaan olla aina videoiden muodossa.
Tämän tarkoitus ei ole olla mikään super professional, vaan ajatusten purkamista ja asioiden pohtimista.
Ja toisaalta kuka luokittelee mikä on vanhanaikaista ja mikä ei? Sekin on ihan jokaisella omien korvien välissä. Pääasia, että on kivaa kirjoitella.
Seuraava teksti on jo muhimassa ja se tulee olemaan super mielenkiintoinen liittyen urheilijan elämään. Kannattaa seurata, niin pääset kuulemaan mielenkiintoisen tarinan.
Tämä kesä on ollut itselleni toiveiden täyttymys. Täydellinen kaikin puolin. Päätin jo alkukesän puolella, että nyt pidän töistä vapaan kesän ilman minkäänlaisia stressi tekijöitä. Toki kaikkeen ei voi aina vaikuttaa itse, mutta lähinnä ne asiat mihin pystyi itse vaikuttamaan.
Mennyt vuosi oli ollut sen verran koetteleva ja tarvitsin aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Tarvitsin irtioton kokonaan työasioista. Koin menneenä vuotena pettymyksiä, surua, ristiriitoja ja epävarmuutta ja kasvoin ihmisenä varmasti enemmän kuin vuosiin.
Kun ihminen käy sellaisia vaikeita asioita läpi, joutuu myös miettimään omia arvojärjestyksiään uudelleen.
Henkisen puolen kasvaminen on ollut tämän vuoden teema. Olen opetellut meditoimaan, sanomaan ei sellaisille asioille jotka eivät tee hyvää, olemaan kiitollinen asioista, joita on elämässä ja myöskin kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Kävin kursseja, joilla sain apua näihin asioihin. Tätä suosittelen aivan jokaiselle jossakin elämän vaiheessa. Huomaat kuinka ihania asioita elämässäsi onkaan ja miten meidän tulisi olla kiitollisia jokaisesta uudesta päivästä, jonka saamme hengittää. Ei se meditointikaan ole mitään sellaista mitä moni kuvittelee. Se voi olla pieniä hetkiä irtautua kaikesta ja nollata ajatuksensa. Tekee äärettömän hyvää arjessa.
Kiireen ja arjen keskellä unohtaa helposti itsensä ja myöskin sen mitä oikeasti haluaa.
Ollaan vain autopilotti päällä ja tehdään asioita rutiinisti. En usko, että kukaan tulee siitä loppujen lopuksi onnelliseksi.
Aina ei ole helppoa sanoa ei asioille tai ihmisille, mutta joskus on pakko.
Olen myös pohtinut valintojani ja myöskin muutosta.
Jos tekee vuodesta toiseen samalla tavalla asioita, mikään ei muutu. Tätä kannattaa pohtia jos tuntuu, että muutosta ei tule.
Jossain vaiheessa on pakko tehdä ratkaisuja, jos haluaa uusia asioita elämäänsä.
Aina nämä valinnat eivät ole helppoja tai hyvin useinkaan ne eivät ole helppoja.
Itsekin kipuilen näiden valintojen äärellä.
Uskon silti siihen, että asiat tapahtuvat ajallaan ja niillä on järjestyksensä ja tarkoituksensa.
Kunhan kuuntelee itseään ja sydäntään. Minulla on vahva usko siihen, että asioilla on tarkoituksensa.
Ja uskon myös siihen, että tulen tekemään jotakin sellaista joka mullistaa elämäni ja unelmani käyvät toteen. Välillä kun usko itseeni horjuu, on hyvä pysähtyä.
Jo alkukesän aikana toteutimme työporukalla hyvinvointipäivän, joka ei käytännössä pitänyt olla mahdollinen. Rahoja siihen ei pitänyt olla saatikka, jotta olisimme saaneet käyttää työaikaa siihen. Saimme kuitenkin haluamamme ja järjestimme sen ihan itse. Olimme tiiminä sen ansainneet ja kun tarpeeksi jotakin haluaa, niin se myös toteutuu.
Kesä on ollut muutenkin juuri sellainen kuin toivoin. Aurinkoa ja lämpöä. Oli perhejuhlia ja iloisia kokoontumisia. Ystäviä ja yhdessäoloa. Nautimme uimisesta ,saunomisesta ja auringosta. Otin kaiken irti näistä hellekeleistä.
Toki kaikkia ei voi aina miellyttää ja kuumuus on alkukesästä varmasti saanut mielipiteitä jakaantumaan. Sateita toivottiin ja nyt niitä on sitten saatu ihan urakalla.
Olenkin kehunut ilmalämpöpumppua, jonka hankimme jo vuosia sitten miten hyvä hankinta se on ollutkaan. Siitä on hyötyä myös talvella eikä pelkästään kesällä. Kiitos puolisoni, joka tämän aiheen otti esille aikoinaan.
Kesällä sain matkustella ympäri Suomea ja käytiin myöskin Norjan puolella. Totesin jälleen kerran kuinka kauniita paikkoja voi olla aivan lähelläkin, ne pitää vain huomata ja löytää.
Alkukesästä teimme pienen reissun Manamansaloon saarelle Oulujärvellä. Olimme teltassa yötä ja silloinkin aurinko paisteli ja oli ihanaa nauttia rantaelämästä. Manamansaloa täytyy kehua, että se oli upea paikka ja kaunis saari. Suosittelen käväisemään jos et ole koskaan käynyt.
Itse olin ainakin aika ihastunut tuohon paikkaan. Siellä oli myös kivoja retkeilyreittejä.
On hyvä jos jokin asia saa meidät ihastelemaan ja ns. " mykistymään" ja nämä ovat juuri niitä asioita.
Teltassa nukkuminen on alussa aina vähän sellaista, että patja tuntuu kovalta ja yölliset vessareissut eivät tunnu kovin hohdokkaalle. Mutta silti siinä on oma viehätyksensä . Tänä kesänä nukuttiin teltassa useampia öitä.
Luonnon keskellä oleminen on rauhoittavaa ja herätys aamulla linnun lauluun on aika ihanaa.
Lola koiramme oli myös tuolla reissulla mukana, mutta hänelle autossa oleminen ei ole enää kovin mukavaa ja siksipä reissut ovat koiralle jääneet aika vähälle. Lolaa tuleekin ikävä reissuissa, kun ei voi aina päästä mukaan. Onneksi oma äitini hoitaa Lolaa poissaollessamme.
Olen kesällä viettänytkin koiran kanssa paljon aikaa. Se on ollut ihana seuralainen ja töiden alkaessa harmittaa ettei tuota aikaa ole niin paljon. Koira on uskollisin ystävämme!
Loman alussa teimme myös reissun Helsinkiin ja se oli mukavaa vaihtelua maalaiselämälle. Olin kaivannut ihmisten vilinää ja oli kiva kävellä katuja ja katsella menoa ja meininkiä. Helsingissäkin on paljon tosi kauniita paikkoja. Lukuisat saaret ympäröivät Helsinkiä ja paikallisristeilyillä on ihana katsella mereltä elämää Hesan ympärillä. Meri on jotakin sellaista, jota ihastelen aina kun pääsen sen äärelle. Vesi on muutenkin minulle tärkeää.
Tottakai piti päästä mereen uimaan. Ensin käytiin Hietaniemen rannalla, mutta siellä ahdisti se porukan paljous ja sitten kävimmekin tsekaamassa kehutun Pihlajasaaren uimarantoinen. Se oli upea paikka ja täydellinen picnic paikka kesäpäivänä. Löytyyhän sieltä monta muutakin upeaa ranta-aluetta, kaikkiin ei olla ehditty tutustua.
Olin jo aiemmin käynyt Allas Sea Poolilla ja sekin on tosi kiva paikka. Tosin näin korona-aikaan ei ehkä niin houkuttanut lähteä sinne.
Helsingin vanhat rakennukset ovat myös upeita. Joka kerta käydessämme ihastelen noita arkkitehtuurin luomuksia.
Aurinkoisia hellepäiviä tuli vietettyä myös ihan kotona. Nautin lukemisesta ja luinkin aika monta kirjaa loman aikana. Jäin koukkuun Lucinda Rileyn kirjasarjaan ja mikäpä lomalla olisi ihanampaa kuin uppoutua hyvään kirjaan ja unohtaa kiireet.
Minä tarvitsen omaa aikaa hektisen arjen vastapainoksi. Vaikka olenkin sosiaalinen luonne, tarvitsen myös aikaa olla yksin.
Välillä piti pulahtaa Karjalaisen uimarannalle. Siellä on ihanan puhdasta vettä. Tänä kesänä vesi oli erityisen lämmintä. En muista milloin vesi olisi lämmennyt noin paljon.
Meilläpäin ei ole niin ruuhkaa rannoilla, vaikka nyt uimareita olikin enemmissä määrin aiempiin vuosiin verrattuna. Johtui varmaan kuumuudesta ja moni etsi viilennystä järvestä.
Itse olen käynyt jo viileistä ilmoista lähtien ja viimeksi kävin eilisen vesisateen jälkeen. Aivan ihana fiilis, kun ei ristinsielua paikalla ja voi vain nauttia vedestä ja hiljaisuudesta kaikessa rauhassa.
Lomalla nautiskelin eniten kiireettömistä aamuista. Ihanaa kun ei ollut kiire mihinkään. Sai herätä rauhassa ja nauttia aamupalan kaikessa hiljaisuudessa. Tässä iässä huomaa sen eron, että rauhaa ja hiljaisuutta on nyt eri tavalla ja sitä myös kaipaa arjen vastapainoksi.
Kun lapset olivat pieniä, sitä ei huomannut samalla tavalla. Ääntä ja meteliä riitti. Nyt kuitenkin huomaan tarvitseni myös hiljaisuutta. Aika aikaansa kutakin ja nyt nautin todellakin siitä, että saan omaa aikaa. Voi olla, että myöskin ikä tekee sen, että tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen.
Kotihommia tein aina jossain välissä, mutta mitään stressiä en ottanut jos jotakin jäi tekemättä. Olin onneksi jo keväällä siivoillut tarkemmin kaappeja ja ikkunoita, joten en lomalla halunnut uhrata ajatustakaan tekemättömille töille. Niitä riittää varmasti jokaisella. Itse en ole mikään viherpeukalo ja nyt kuivuuden takia myös nurmet kuivuivat, joten eipä ollut paineita edes ruohonleikkuusta.
Kyllähän pihatöitä aina olisi ja haaveilen, jos joskus saataisiin uusittua pihaa ja nurmea, se olisi sen tarpeessa. En silti ota stressiä, jos kaikki ei ole ihan kuin Kodin Kuvalehdessä konsanaan...
Kesällä tein myös reissun äitini kanssa Pohjanmaalle ja kävimme Anne Mattilan taidekahvilassa.
Aivan upea paikka. Anne on valoisa ja lämmin ihminen. Mielettömän upeita tauluja ja koko se miljöö oli upea. Räpsin kännykällä kuvia ja nautin ( sinäkin päivänä mahdottoman kuuma helle) hellepäivästä hiki noruen selkää pitkin. Annen mies kertoi, että Anne oli työstänyt edellisenä vuotena 60 maalausta. Noita upeita töitä oli kyllä esillä ja mieleen tulikin myyköhän hän jossain vaiheessa noita taulujaan? Nyt ne eivät olleet myynnissä.
Uimapaikkaa sielläpäin sai vähän etsiä, mutta Seinäjoelle majoittuessamme löysin pienen lammen johon pulahtaa päivän jälkeen. Muutoin mietin etten ehkä viihtyisi Pohjanmaalla, koska siellä ei noita järviä ole samalla tavalla kuin täällä savossa. Kaipaisin vettä ympärilleni. Tai sitten pitäisi rakentaa uima-allas...
Seinäjoella käväistiin Kalliojärven lavalla Souvareiden esityksessä ja onhan ne lavatanssit vain omalla tavallaan aika tunnelmallinen juttu. Paikkana se oli upea. Vanha louhos, josta tehty lampi.
Seurailin sivusta miten hienosti ihmiset tanssivat. Tanssi on melkoista treeniä ja kyllä siinä hiki tuli itsellekin, kun pelkäsin joutuvani itsekin lavalle. Minun tanssitaidoissani ei ole kehumista ja mietinkin pitäisikö lähteä ihan kurssille jossakin vaiheessa. Tanssi kiehtoo minua ja latino rytmit ovat jo aiemmin olleet minulle mieluisampia. Olen joinain vuosina käynytkin bailatino kursseilla.
Mietin noita tansseja seuratessani, että tulisivatko lavatanssit jossain muodossa nuortenkin elämään, sillä nuoria siellä ei juuri näkynyt? Olisi aika hienoa, jos saisi nuoretkin innostumaan siitä, sillä se on tosi hyvä liikuntamuoto. Nyt vain opettelemaan kunnolla tansseja.
Loppulomasta myös puolisoni piti hiukan lomaa. Hän on yrittäjä ja pitkien lomien pitäminen on ollut aika mahdotonta. Aina näitä lomia miettiessäni arvostan lomaa entistä enemmän. Vapaa aika on arvokasta ja sitä arvostaa entistä enemmän vuosien mittaan. Vaikka yhteinen aika on kortilla, on se silti aina laadukasta ja nautimme yhteisistä reissuista.
Olemme puhuneetkin, että meillä on harvoin riitoja lomilla ja nautimme lomasta olimmepa missäpäin tahansa. Aina sen ei tarvitse olla mikään iso juttu , mutta Karille on helpompaa lomailla, kun lähtee vähän kauemmas kotoa. Työasiat eivät sitten niin helposti hiivi mieleen.
Ajelimme alkuun pohjoisessa Rovaniemellä meidän " matkailuautollamme" mustangilla. Auto oli pakattu täyteen tavaraa telttaa myöten, mutta kaikki tarvittava mahtui mukaan.
Rovaniemeltä lähdimme vielä Norjan puolelle aivan pohjoiseen jäämerelle. Ajoimme Kilpisjärven ohi. En ollut koskaan käynyt Kilpisjärvellä ja ihastelin kuinka kaunis paikka se on, mutta todella korvessa.
Tosin nyt oli ihmisiä niin paljon liikkeellä, että ei haluttu sen pidempää pysähdystä siellä tehdä. Joku kerta täytyy käydä myös Kilpisjärven mahtavalla Saanalla kiipeilemässä.
Norjaan meno ei ole aivan itsestäänselvää tällaisena aikana, jos sinulla ei ole korona rokotuksia. Kahdella rokotteella pääset kyllä suoraan ilman mitään testejä, mutta Kari ei ollut ehtinyt ottaa kuin yhden rokotteen, joten jouduimme odottamaan tullissa 1,5 tuntia koronatestiin menoa. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja näytteenottaja nainen ihasteli meidän autoamme ja olisi ollut mukaan lähdössä samantien.
Kun ohitimme Suomen rajan maisemat muuttuivat kertaheitolla vielä huikeimmiksi. Se on niin käsittämätöntä miten yht'äkkiä olet keskellä vuoristomaisemia.
Meillä sattui tuuri, sillä kelit olivat silloin sielläkin selkeät ja näinpä saimme nauttia mielettömistä näkymistä. Jos tuonne sattuu sateisest kelit, et nää juuri nenääsi pidemmälle.
Hellettä siellä ei ollut, mutta sen tiesimme jo lähtiessämme. Nyt nautimme näkymistä ja retkeilystä.
Olen ollut töissä Norjassa nuorena yhden kesän vuosi 1991. Kalatehtaan haju jäi hyvin vahvasti mieleen ja sen miten eristyksissä olimme pienellä saarella. Kalapuikkoja en syö vieläkään.
Maisemat olivat kyllä jotain mieletöntä.
Vuotena 2018 kävimme visiitillä kyseisellä Soroyan saarella muistelemassa menneitä.
Kari ihastui silloin Norjaan, koska ei ollut koskaan aiemmin käynyt.
Kävimme uimassa jäämeressä upealla rannalla. Vesi oli tosin aika viileää.
Osa sydämestä jäi Norjaan itselläni jo ensimmäisellä kerralla. Taisipa pari poikaystävääkin jäädä :)
Nyt olin siis itse kolmatta kertaa Norjassa ja aina ne maisemat saavat vain hengen salpautumaan. Luonnon rauhaa ja puhdasta ilmaa saa mielin määrin hengitellä.
Tällä kertaa kävimme Norjan toiseksi isoimmalla saarella Senjalla.
Kari ajeli innoissaan serpentiini teitä ja pitkiä tunneleita. Jäävuoren huiput häämöttivät taustalla ja suolainen meri-ilma viilensi ilmaa.
Iltaisin mielettömiä auringon laskuja ja utuisia maisemia. Pieniä taloja ja kalastaja kyliä ympäriinsä. Koetin katsoa olisiko rantasaunoja tms. mutta niitä en kyllä nähnyt. Olisin itse kaivannut saunaa joinain iltoina. Kuulin sitten myöhemmin, että jäämerellä on vuokrattava sauna. Se täytyy joku kerta kokea.
Kiipesimme haastellista maastoa 700 metriin ja näkymät olivat huikeat. Kengät kyllä kastuivat jo heti ensi metreillä suon yli tarpoessamme. Se ei silti menoa haitannut. Emme ole mitään kokeneita vaeltajia ja tuokin reitti oli asteikolla 1-5, tasoa 3 eli keskitasoinen reitti ja Norjan asteikossa se ei ollut todellakaan helppo reitti. Keli kuitenkin suosi ja olimme ylpeitä suorituksestamme.
Yksi hauska muisto jäi mieleen, kun näimme miten kokonainen perhe oli pyörillä liikenteessä ja myös koira istui omassa kärryssään. Kaikki olivat päässeet matkalle mukaan koiraa myöten. Lapsetkin polkivat sitkeästi isoja mäkiä ylös.
Toki Norjassa voit törmätä sitten siihen sateeseen ja kylmyyteen ja silloin nämä ihanat kuvitelmat rapisevat kyllä äkkiä. Jäämereltä tuulee aika kylmästi.
Siellä on myös kalliimpaa kuin Suomessa, mutta myöskin siistimpää ja tiet olivat huomattavasti paremmassa kunnossa.
Leirintäalueet olivat viihtyisiä ja siistejä, eivätkä sellaisia kuin usein Suomessa näkee nykyään siivottomia, ränsistyneitä lääviä.
Roskia ei näkynyt missään eli siivoushuolto oli hyvin järjestetty. Ei tarvinnut tulla kuin Suomen puolelle, niin jo oli roskia tienpientareilla. Norjassa ei myöskään tarvinnut hätisellä itikoita, mutta Suomen puolella niitä kyllä riitti,
Norja on vauras maa ja monissa asioissa sen huomasi käydessään. Olisiko Suomen aika miettiä myöskin valintojaan?
Mietin kuitenkin, että Norjassa läpivuoden asuminen ei välttämättä ole se mitä itse haluaisin. Kylmyys ja sateet eivät houkuta.
Vielä on kesää jäljellä, mutta arki alkoi jo itselläni. Kesällä treenailin myös vähän fiiliksen mukaan. Kävin salilla 1-2x viikossa tai tein kotitreeniä. Lenkkeily oli haasteellista helteillä, mutta jonkin verran sitäkin tuli tehtyä ja sen huomasi Norjassa kiipeillessämme, että pohjakuntoa on kuitenkin kivasti vaikken olekaan mikään kova kestävyysurheilija. Olen tyytyväinen siihen, että monista haasteista huolimatta keho on kohtuu hyvässä kunnossa.
Toki lisäravinteet ovat olleet myös apuna ja esimerkiksi activize on hyvä buusteri ennen lenkkiä. Fitnessdrinkkiä olisin kiipeillessä kaivannut.
Matkoilla meillä on aina mukana perusjutut, kuten powercocktail ja resorate. Ilman niitä en lähde mihinkään. Minulla on herkkä vatsa ja se reagoi reissuissa erilaisiin ruokiin ym ja powercocktail on se millä tasapainotan reissuissakin vatsani. Usein kun istutaan paljon, kuten nyt automatkoilla tulee tehtyä, turvottaa ja nesteitä kertyy kehoon. On pieni vaiva pakata purkit mukaan, jos tietää, että matkoillakin pysyy kondiksessa ja vatsa voi hyvin eikä ole niin turvonnut olo.
Karille teen aina samat juomat kuin itsellenikin.
Olen kiitollinen tästä kesästä. Se oli juuri sitä mitä toivoinkin.
Karista tuli ukki ja hän sai siis ensimmäisen lapsenlapsensa. Onnea nuorelle perheelle! Isoja muutoksia elämään.
Itselläni on paljon mietteitä tulevaan syksyyn ja asetan itselleni pieniä tavoitteita.
Ensimmäinen haaste on syksyllä alkava kylpyhuone remontti....siitäkin haaveilin jo monta vuotta, koska se on kallis projekti ja uskoin kärsivällisesti, että jossakin vaiheessa se on mahdollista toteuttaa.
Jouduin tietysti luopumaan joistain asioista sen vuoksi, kuten hyvin usein täytyy ,kun teemme valintoja. Olin harkinnut vuorotteluvapaan pitämistä syksyllä, mutta nyt remontin tullen en voi sitä aloittaa. Samoin olen harkinnut Life coach valmentajan koulutusta, mutta ehkäpä sen aika on sitten hiukan myöhemmin. Haaveilen siitä, että pääsen tästä virallisesta " oravanpyörästä" pois. Haluan enemmän vapautta tehdä asioita, joista nautin.
Asetetaan niitä tavoitteita ja uskotaan itseemme, näin asioilla on tapana järjestyä. Ilman tavoitteita lillumme vain jossakin välimaastossa ja joudumme tyytymään pelkkään haaveiluun. Toki tavoitteita kohti täytyy mennä pienin askelin ja joskus otetaan myöskin takapakkia, mutta luovuttaa ei pidä koskaan.
Ei ole olemassa muureja, on vain siltoja.
Ei ole olemassa suljettuja ovia, on vain portteja.