Mietitkö mennyttä aikaa, epäonnistumisia ja unohdat nauttia elämästä nyt?
Usein mietimme tekemiämme virheitä ja sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Saatamme muistella aikoja vuosien päähän. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta toisaalta emme myöskään saa mennyttä aikaa takaisin. On toki myös ihania muistoja, joita on ihana muistella vuosia taaksepäin.
Usein kuitenkin harmittelemme asioita, joita olisimme voineet tehdä toisin.
Epäonnistumiset saattavat saada meidät murehtimaan suotta. Jäämme miettimään mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Emme kuitenkaan voi muuttaa mennyttä aikaa eikä sitä tarvitsekaan muuttaa. Kaikella on ollut tarkoituksensa, vaikkei sillä hetkellä juuri ehkä ymmärräkään sitä tarkoitusta.
Joskus se selviää vasta vuosien jälkeen.
Siinä tilanteessa pitäisi ajatella asiaa siltä kannalta, että nekin asiat ovat muokanneet sinusta ja minusta juuri sellaisen kuin tänä päivänä olemme.
Monen epäonnistumisen tai vastoinkäymisten jälkeen olet vahvempi.
Kuka oikeastaan määrittelee sen mikä on epäonnistumista elämässä?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita eikä ole yhtä ainoaa oikeaa suuntaa elämässä.
Ei pidä harmitella asioita, joita tuli joskus vuonna nappi ja nolla tehtyä ja nyt ne tuntuvatkin hulluilta ajatuksilta. Siinä ajassa ja siinä tilanteessa ne olivat varmasti se ratkaisu mihin niissä olosuhteissa pystyit päätymään.
Vastoinkäymiset ja hankalat tilanteet muokkaavat meitä.
On myös ihmisiä, jotka eivät osaa ottaa näistä asioista opikseen, vaan toistavat samoja virheitä uudelleen ja uudelleen.
Emme ole kuitenkaan enää samoja ihmisiä kuin vuosi tai vuosia sitten. Eikä kannata harmitella asioita joita silloin teit. Niillä oli tarkoituksensa juuri siinä tilanteessa. Tänä päivänä voit tehdä valintoja toisin ja toisesta näkökulmasta.
Itsekin syyllistyn välillä siihen, että mietin ja naurahdan itselleni miten saatoinkin olla niin tyhmä silloin ja tehdä jotain älyttömiä päätöksiä. Aivan turhaan.
Ei pidä harmitella asioita, joita on tehnyt, vaan enemmän harmittaa ne asiat, jotka jäivät tekemättä.
Nyt pyrin kuitenkin jokaikinen päivä muistuttamaan itseäni siitä, että elän nyt ja teen niitä asioita päivittäin, jotka tuovat iloa elämään.
Välillä pusken itseäni tekemään myös sellaisia päätöksiä, jotka tuntuvat vaikeille.
Meillä on sisäänrakennettu kyky suojella itseämme ja tyytyä aina tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun, vaikka joskus parempi olisi hypätä " benji hyppy" tuntemattomaan.
Vanha sanonta mikään ei muutu jos mikään ei muutu pitää hyvin usein paikkansa!
Silti se turvallinen juttu on meille sisäänrakennettu juttu, jolla päädymme hyvin usein päätöksiä tekemään.
Meille monelle on opetettu jo lapsuudesta se, että pitää olla turvallinen työ, pitää olla talo ja pitää olla asioita, jotka ovat jonkun mielestä olleet se normijuttu ja turvallisia asioita elämässä. Ympäristö on muovannut meille tiettyjä odotuksia. Mutta mitä sinä itse haluat?
Toivottavasti tästä ajattelutavasta päästäisiin pois ja jokainen uskaltaisi tehdä ihan omia päätöksiä ilman ulkopuolisten arvostelua tai vaatimuksia.
Kuka voi sanella toisen puolesta sitä mikä juuri sille ihmiselle on tärkeää elämässä tai mistä hän saa iloa elämään? Kaikilla ei ole samat arvomaailmat.
Siinäkin ihmiset ovat ihan super hyviä, nimittäin arvostelemaan toisten elämää!!
Aina löytyy joku joka tietää paremmin miksi juuri sinun pitäisi tehdä joku juttu tai sitten miksi et ole tehnyt niin.
Sitä olen usein miettinyt mikä ajaa ihmisen siihen, että toisten elämä kiinnostaa enemmän kuin oma? Aika usein kateus ja aikaansaamattomuus omassa elämässään.
Kadehditaan toisten tekemiä valintoja, ei voida julkisesti iloita niistä, vaan aletaan keksiä huonoja asioita. Ihmiset ovat tosi hyviä lannistamaan toisia.
Itse olen oppinut vuosien mittaan sen, että älä puutu toisten elämään tai arvostele sitä, sillä et elä tai asu sen ihmisen kanssa etkä nää mitä seinien sisällä oikeasti tapahtuu. On vain olettamuksia.
Älä oleta asioita tai syytä muita omista valinnoistasi tai tekemättä jättämistäsi asioista.
Hyvin usein myös elämme jossitellen ja "sit kun" elämää. Tai sitten elämme mennyttä elämää ja katkeroidumme, koska se ei ollutkaan sellaista, kuin juuri nyt toivoisimme sen olevan .
Mutta tosiasiassa olemme itse tehneet päätöksiä, jotka ovat johtaneet tuohon tilanteeseen tai ainakin hyvin usein näin asianlaita on. On toki asioita joille emme mahda mitään, silloin on löydettävä toisenlainen ratkaisu.
Miksi olla " kärpänen joka etsii reittiä ulos ja törmää ikkunaan kerta toisensa jälkeen" eikä osaa etsiä reittiä toista kautta ulos? Loppujen lopuksi joku " liiskaa" sitten ikkunaan...
Sitä olen ihmetellyt miksi esimerkiksi laihdutus ja hyvinvointi juttuja mietittäessä ollaan kokeiltu miljoona eri ruokavaliota ja dieettiä ja silti ei päästä asian kanssa eteenpäin. Palataan aina vain alkutilanteeseen.
Ei ehkä olla pureuduttu alussa kunnolla ongelmaan miksi ollaan päädytty tuohon tilanteeseen?
Kun selvitämme ongelman alkusyyn ja sen miksi olemme siinä pisteessä nyt, voimme alkaa miettiä ratkaisua tilanteeseen.
Joskus se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja siksi monen kohdalla yrittäminen loppuu liian aikaisin tai ympäriltä puuttuu ihmisiä, jotka tukisivat tuossa tilanteessa eteenpäin.
Sekin pitäisi tehdä selväksi, että aina kun tavoitteeseen pyritään joudutaan myös luopumaan jostakin.
Elämä on sitä, että jos haluaa jotain, joutuu myös usein luopumaan joistain asioista.
Tilalle saattaa tulla ja tuleekin hyvin usein parempia asioita.
Hyvin usein tavoite on myös liian kaukana.
Pitäisi iloita jo pienistäkin onnistumisista eikä asettaa tavoitetta liian kauaksi.
Iso tavoite koostuu "pienistä paloista", joilla etenet kohti sitä.
Usein kun aikaa menee unohdamme perimmäisen tavoitteen, koska emme muka huomaa mitään tuloksia ennen sitä. Pieniä asioita tapahtuu koko ajan ja niitä voi olla vaikea huomata arjessa. Silti siellä tapahtuu asioita. Pienet askelet vievät kohti isompaa tavoitetta.
Jo alkuun esimerkiksi se aamupalan lisääminen päivään on yksi iso, mutta merkittävä muutos.
Sitten seuraava voi olla yksi lenkki viikossa ja pikku hiljaa huomaat myös kaipaavasi näitä " hetkiä" itsellesi, koska saat niistä hyvää oloa ja mieltä.
Vertaistuki on myös hyvä apu. Unohda sellaiset " ystävät", jotka lannistavat, nauravat tavoitteellesi tai vähättelevät sitä. Tarvitset ympärillesi sinua tukevia ihmisiä eikä päinvastoin.
Älä mieti asioita, joissa olet mielestäsi epäonnistunut. Mieti tulevaa ja mitä voisit tehdä nyt.
Ympäröi itsesi sinua tukevilla ihmisillä.
Emme voi palata menneeseen, vaan olisi ymmärrettävä elää tätä päivää ja juuri tätä hetkeä.
Jokainen elämäntilanne voi vaatia vähän erilaisia ratkaisuja.
Kaikille ei käy kova treeni, vaan parempi vaihtoehto voi olla kevyt lenkki ulkona työpäivän jälkeen.
Jos kuormitat itseäsi liikaa tilanteeseen nähden, väsyt siihen ja innostus lopahtaa aika nopsaan.
Jokaikinen päivä on uusi mahdollisuus uusiin juttuihin.
Kukaan meistä ei ole ns. täydellinen ja toisaalta taas on juuri niin täydellinen kuin vain voi olla, sillä jokaisessa meissä on kipinää ja ainutlaatuisia asioita.
Meidän ei tarvitse tehdä samanlaisia asioita kuin naapurisi tai työkaverisi, vaan sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä.
Minä en ainakaan halua olla katkera ja miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Mietin sitä mitä voin tehdä tänään paremmin.
En todellakaan halua olla se " kärpänen", joka liiskautuu ikkunaan, koska ei löydä reittiä ulos...